Kuluva kasvukausi näyttää Maija ja Jussi Heikkilän tilalla öljykasvien suhteen hyvältä. Rikkakasvien kanssa on tänä vuonna ollut haasteita. ”Rapsia viljeltiin ensimmäistä kertaa pohjavesialueella ja öljykasvien muutenkin suppeasta torjunta-ainevalikoimasta ei siellä voi käyttää tehokkaimpia aineita. Nyt ohdakkeita on paljon”, Jussi kertoo. Maija ja Jussi Heikkilän tilalla on pitkät perinteen öljykasvien viljelyyn. Rypsiä on tilalla viljelty jo kolmenkymmen vuoden ajan ja nykyisen viljelijäpariskunnan toimesta vuodesta 2015 alkaen. Rapsia on puolestaan ollut viljelyssä noin 10 vuoden ajan. ”Viime vuonna pidimme öljykasveista välivuoden, koska toissa vuonna tuli huikea onnistuminen. Ajattelin, ettei voi tulla kahta yhtä hyvää vuotta peräkkäin”, Jussi naurahtaa. Heikkilät toteavatkin, että öljykasveista on onnistuessaan mahdollisuus saada tuottoa. Rypsi ja rapsi ovat haastavia kasveja, joiden kanssa joutuu tekemään vähän enemmän töitä. Toisaalta ne ovat myös haastavuudessaan mielenkiintoisia. Lisäksi öljykasveissa on kiistattomia hyötyjä. Ne ovat erinomaisia esikasveja muille kasveille juurtensa ansiosta ja toimivat maanparantajina. ”Rypsi ja rapsi ovat myös sadon varastoinnin kannalta hyviä. Meillä on melko pienet tilat varastointiin ja öljykasvinsiemenet vievät vähemmän tilaa. Lisäksi kukkivina kasveina ne tarjoavat ravintoa pölyttäjille ja tuovat monimuotoisuutta luontoon”, kertoo Maija. Rikkojen ja tuholaisten torjunta edellyttää harkintaa – ruiskutusta tehdään vain tarpeeseen Heikkilät kylvävät öljykasvit yleensä kevytmuokattuun maahan. Rikkakasvien torjunnassa on onnistuttu putsaamalla pelto rikoista glyfosaatilla ennen kylvöä. Tänä vuonna etenkin ohdake ja pihatähtimö ovat olleet riesana. Vaihtoehto rikkaisille pelloille ovat hieman arvokkaammat Clearfield-lajikkeet, jotka kestävät laajatehoista rikkakasviainetta. Heikkilät kuvaavatkin, että valinnat ovat tasapainoilua kustannusten ja sato-odotuksen kanssa. Ruiskutuksia tehdään vain tarpeeseen. ”Suurin osa pelloistamme on savimaita, joissa rikkakasvien sijaan tuholaiset ovat suurempi haaste. Rapsikuoriaisia on ollut paljon tänä vuonna”, Jussi sanoo. Jussi kertoo, että tuholaispaine vaihtelee vuosittain. Siihen vaikuttavat esimerkiksi esikasvit, naapuripeltojen viljelykset ja tuholaisten kaukokulkeumat. Tuholaisia on yleensä pellon reunoilla enemmän kuin keskellä. Paini tuholaisten kanssa vaatii kasvustojen tiivistä tarkkailua, torjuntaa ja harkintaa siitä milloin tulee reagoida ja miten. Heikkilät myös muistuttavat, ettei peli ole heti menetetty, jos tuholaisia ilmaantuu. Rapsikuoriaiset esimerkiksi syövät kukkanuppuja, niin ettei kukkaa ehdi muodostua eikä satoakaan näin ollen kukinnoista saada. Rypsin ja rapsin kompensaatiokyky on kuitenkin suuri. Hyvissä olosuhteissa ne voivat muodostaa paljon sivuversoja, jolloin satopotentiaali voi jopa kasvaa suhteessa pääversoista odotettavaan satoon. Toisaalta tällöin kukkiminen on usein epätasaista ja eriaikaista, jolloin puinti saattaa myöhästyä. Heikkilät kokevat öljykasvien viljelyn haasteeksi sen, että tärkein tuholaistorjunta-aine poistui markkinoilta ja myös peittausaineet ovat heikentyneet, mikä luo tuholaispainetta. Apetit käyttää kotimaista siementä niin paljon kuin mahdollista Apetitin Kantvikin kasviöljypuristamolla valmistetaan rypsi- ja rapsiöljyä mekaanisesti puristamalla. Lisäksi puristusprosessissa valmistetaan rypsipuristetta rehuteollisuuden käyttöön. Apetit ostaa suuren osan kotimaisesta rypsin ja rapsinsiemenestä. ”Apetit tekee hyvää työtä siinä, että kaupoissa on kotimaista kasviöljyä. Suomalainen ruoka on kiistatta puhdasta. Ihmetyttää, että miksi teollisuudessa ei käytetä enempää kotimaista öljyä”, Heikkilät miettivät. Kaikki Apetitin puristama vähittäiskaupoissa myytävä rypsiöljy on kotimaisesta siemenestä puristettua. Kotimaisesta raaka-aineesta puristettua siementä on toki tarjolla myös ammattikeittiöön ja teollisuuteen. Koska kotimaista siementä ei ole riittävästi tarjolla, ostaa Apetit rapsia myös Euroopasta, pääasiassa Baltiasta. Vuonna 2023 perustettiin RypsiRapsi-foorumi, joka on öljykasvituotannon kehittämisryhmä. Sen tarkoituksena on edistää kotimaisten öljykasvien viljelyä ja kannattavuutta Suomessa. Foorumi kokoaa yhteen öljykasvikentän eri sidosryhmät sekä aiemman kehittämistoiminnan. Kuva: Jussi Heikkilä

Apetitin noin 140 sopimusviljelijää viljelee vuosittain yli 30 miljoonaa kiloa kotimaisia avomaan kasviksia Apetitin Säkylän pakastetehtaalle. Yksi sopimusviljelijöistä on Esa Kares, joka viljelee ensimmäistä vuotta lanttua Apetitille. Lantusta Kareksella on puolestaan pitkä viljelykokemus.    ”Olen kehittänyt lantun viljelyä sitä silmällä pitäen, että pääsisin jossain vaiheessa Apetitin sopimusviljelijäksi. Nyt minulla on ensimmäistä kertaa viljelyurallani lantusta kirjallinen viljelysopimus, mikä tuntuu valtavan hienolta”, Kares iloitsee.    Kares oli yhteydessä Apetitiin lantun sopimusviljelyn suhteen ja viljelylle sattui juuri sopivasti avautumaan mahdollisuus.     ”Paperinen sopimus tuo vakautta. Minusta on hienoa tuottaa avomaan kasviksia Apetitin kaltaiselle vakaalle, varmalle ja kotimaiselle toimijalle. Koen, että tämä on tärkeää myös Suomen huoltovarmuuden kannalta”, Kares sanoo.    ”Kaikkein hienointa on kuitenkin nähdä itse viljeltyjä tuotteita kaupassa Hyvää Suomesta -merkittyinä”, Kares kuvaa.    Kareksella on tästä jo aikaisempaa kokemusta eri tuoteryhmästä. Tulevaisuudessa omat tuotteet sijaitsevat pakastealtaassa.   Lantun kanssa onnistuminen on palkitsevaa  Kareksen tilalla Eurajoella viljellään lantun lisäksi sokerijuurikasta, viljoja sekä nurmea tilan ratsuille. Vuoteen 2008 asti Kareksen kotitila oli lypsykarjatila, mutta karja jäi pois, kun Kares osti tilan vuonna 2009 ja ryhtyi viljelemään erikoiskasveja. Lanttu tuli viljelyyn, kun Kareksen agrologiopintojen aikainen opiskelukaveri luopui lantun viljelystä tilamuutosten vuoksi.     ”Lanttu sopi hyvin yhteen juurikkaan viljelyn kanssa, joten ostin koko kaluston. Nyt lanttua on ollut viljelyssä jo yli kymmenen vuotta”, Kares kertoo.    Kahta samanlaista vuotta ei lantun kanssa ole Kareksen mukaan ollut. Kaiken a ja o on tasaisen kasvuston saaminen. Lantun viljelyssä ei ole erikoista, että kylvö pitää toistaa, jos sade kuorettaa pellon tai tuholaiset tuhoavat kasvuston heti alkuvaiheessa.     ”Tänä vuonna varauduttiin kuivaan kevääseen ja kylvin kuumuudessa lantun mahdollisimman syvälle, jotta kosteutta riittäisi. Sitten alkoivatkin sateet ja viimeistään reakuuro teki sen, että osa taimista kuoli ja kasvusto on harva”, Kares toteaa.    Ensimmäistä kertaa lanttu-urallaan Kareksella joutui tekemään uusintakylvön. Hän uskoo, että hietapitoinen maa on edesauttanut sitä, ettei kuorettumista ole aikaisemmin pahemmin tapahtunut. Sen sijaan tuholaiset ovat vuosien varrella tuoneet haastetta. Riesana ovat olleet mm. kaalikoi ja jopa gammayökkönen. Toistaiseksi Kareksen pelloilla ei ole tarvinnut käyttää hyönteisverkkoja.   ”Tuholaisia on torjuttu pienillä torjunta-ainemäärillä harkinnanvaraisesti. Viljelyajankohdalla on myös merkitystä: on hyvä kylvää, kun tuholaisaalto on mennyt ohi”, Kares kertoo ja lisää että lantun viljelyssä kiehtovaa on myös sen haasteellisuus ja ongelmien ratkominen.    Pelloista huolehtiminen hyödyttää kaikkia  Apetitin sopimusviljelijät noudattavat Vastuuviljely-menetelmää. Menetelmä kattaa yleiset viljelyn periaatteet, kasvikohtaiset viljelyohjeet sekä laadun, tuoteturvallisuuden ja ympäristöasioiden hallinnan. Kares näkee vastuullisuuden omassa työssään merkittävänä.  ”Pelloista huolehtiminen on hyväksi meille kaikille. Siitä saa varmasti myös pitkällä tähtäimellä rahansa takaisin. Ja toisaalta, jos pelloista ei pidä huolta, sekin tulee maksamaan. Peltojen pitäminen kunnossa on myös osa huoltovarmuutta. Ne jatkavat kuitenkin elämäänsä sukupolvien yli”, Kares sanoo.

Kulunut kasvukausi alkoi viileästä keväästä. Mäkitalon perunatilalla liikkeelle päästiin siitä huolimatta normaalisti eikä kylvöihin tullut katkoja. Kylmän kevään jälkeen tulivat helteet, mutta ei vettä. Heinäkuussa vettä puolestaan saatiin runsain mitoin. Viljelijä on vahvasti säiden armoilla ja se on myös asia, joka huolettaa. ”Haastavinta viljelyssä on nimenomaan säiden murehtiminen ja etenkin ääripään säät. Niitä tulee stressattua, vaikka niihin ei voi itse mitenkään vaikuttaa, kuvaa perunanviljelijä Atte Mäkitalo. Tänä vuonna kuivuuden jälkeen tuli onneksi sade - perunoiden kannalta oikeaan aikaan. Vettä ei myöskään tullut heti liikaa, mikä olisi aiheuttanut perunoiden halkeamisen. Jatkossakaan ei saisi tulla liikaa vettä, jotta perunarutto ei pääse ryöpsähtämään. ”Kun kosteutta on paljon, perunaruttoriski on suuri. Rutto tuhoaa ensin varsiston ja sitten mukulan. Pahimmillaan ruttoa torjutaan useita kertoja. Samalla saadaan kyllä suoja myös lehtipoltetta vastaan.” Perunaruton, eli perunan hankalimman kasvitaudin torjunta on tänä vuonna sujunut Mäkitalolla hyvin. Rikkojen torjunta sen sijaan on ollut poikkeuksellisen haastavaa. ”Heinäkuun runsaiden sateiden jälkeen rikat ryöpsähtivät, mutta nyt näyttää taas hyvältä.” Vaikka peruna on esimerkiksi viljoihin verrattuna viljelynäkökulmasta paljon työläämpi kasvi, on sen viljely myös palkitsevaa. ”On kiva huomata, että on onnistunut valituissa toimenpiteissä ja sato on hyvä. Ja ne ensimmäiset uudet perunat ovat tietysti parasta”, Mäkitalo listaa. Perinteet perunanviljelyssä Mäkitalon tilalla viljellään kuluvalla kasvukaudella noin 42 hehtaaria perunaa. Näistä noin 17 hehtaaria on Apetitille sopimusviljeltyä perunaa. Atte on puolisonsa Saijan kanssa ollut Apetitin sopimusviljelijä siitä asti, kun he ryhtyivät pitämään Aten suvun tilaa vuonna 2014. Viljelykasviksi valikoitui peruna perinteen vuoksi, mutta myös koska juuri siihen on kalusto sekä tietysti vuosien varrelta kertynyttä ammattitaitoa. ”Jatkoimme vanhempieni ja isovanhempieni tilaa, eli olemme sopimusviljelijöitä kolmannessa polvessa. Sopimusviljelyn etuna on se, että tavara ei jää käsiin ja on ennalta varmuus, millaisen hinnan saa”, Atte toteaa. Apetitille Mäkitalot viljelevät kolmea eri perunalajiketta sekä lisäksi baby food -perunaa, jolle on määritelty muuta sopimusviljelyä tarkempia ohjeita. Eri lajikkeet soveltuvat erilaisiin käyttötarkoituksiin. Kiloissa mitattuna peruna on yksi Apetitin suurimpia sopimusviljelykasveja. Perunan tie pellolta pakasteeksi Peruna on suomalaisille tuttu kasvi, mutta vaiheet pakastealtaasta nostetun perunapakasteen takana ovat todennäköisesti vieraampia. Sopimusviljelijät ostavat tai kasvattavat siemenperunat itse. Mäkitaloilla siemenperunoita säilytetään 500 tai 1000 kg:n puulaatikoissa varastossa, jossa ilmanvaihto on tarkkaan mietitty ja jatkuvasti mitattu. Mäkitalot kylvävät siemenperunat kylvökoneella, joka kylvää neljä riviä kerrallaan ja määrittelee sopivan taimivälin ja sijoittaa lannoitteen samalla ajolla. Noin viikko kylvön jälkeen muotoillaan perunapenkit, jotta perunalla olisi siinä optimaaliset kasvuolosuhteet. Syksyllä Mäkitalon tilalla perunat nostetaan kaksirivisellä itsekulkevalla perunannostokoneella, joka kerää perunat koneen sisään. Nostotyö on tilalla ulkoistettu Pyhäjärven Perunankorjuu Oy:lle, jonka osakkaina myös Aten ja Saijan luotsaama yhtiö on, Yhtiön koneella nostetaan myös muutaman muun Apetit sopimusviljelijöiden perunat. Kylvön ja noston välissä huolehditaan rikkojen ja tuholaisten torjunnasta sekä toimitaan sääolosuhteiden mukaan. ”Meillä on mahdollisuus pienimuotoiseen kasteluun, mutta tänä kesänä kuivuuden vaivatessa aloin taas miettiä laajemman kastelujärjestelmän hankkimista.” Kaikki viljelytoimenpiteet Mäkitalot kirjaavat sopimusviljelijöiden tapaan Vire-ohjelmaan.  ”Muutenkin pidämme sovituista asioista kiinni ja toteutamme Apetitin vastuuviljelymenetelmää, jossa on ohjeistettu mm. kasvinsuojelusta. Lisäksi meillä on käytössä orgaanisia lannoitteita ja esimerkiksi energiaa tuotetaan osittain aurinkopaneeleilla. Vastuullisuus työssä näkyy.” Kun perunat on nostettu, ne toimitetaan Apetitin Säkylän tehtaalle. Tehtaalla perunat kuoritaan, viipaloidaan, pakastetaan ja pakataan erilaisiin vihannessekoituksiin tai niistä valmistetaan perunapakasteita esim. gratiineita. ”Meillä on kotona käytössä paljon Apetitin pakastevihannesekoituksia, mutta perunat tulevat sattuneesta syystä omasta takaa. Peruna on monipuolinen ja monikäyttöinen kasvi, jota meillä syödään runsaasti”, Atte ja Saija Mäkitalo toteavat.