Kasvistalo Apetit lähtee avaamaan luomun pullonkauloja – käynnistää laajan kehitysohjelman luomuviljelijöille
Tavoitteena on kasvispainotteisten luomuelintarvikkeiden tarjonnan voimakas kasvattaminen, Apetitin liiketoimintajohtaja Anu Ora kertoo Luomuelintarvikepäivillä 5.10.2017. Apetit uskoo luomuruoan kasvuun ja tekee strategisen avauksen perustamalla luomuviljelyn kehitysohjelman.
Tavoitteena on kasvispainotteisten luomuelintarvikkeiden tarjonnan voimakas kasvattaminen, Apetitin liiketoimintajohtaja Anu Ora kertoo Luomuelintarvikepäivillä 5.10.2017.
Kuluttajien kysyntä luomuun on nopeassa kasvussa.* Pulaa on kuitenkin raaka-aineiden tarjonnasta: kasvavasta markkinasta huolimatta puolet suomalaisviljelijöistä ei ole kiinnostunut siirtymisestä luomuviljelyyn. Asia selviää Apetitin teettämästä Luomuviljelyn kyselytutkimuksesta.
Kasvistalo Apetit uskoo luomuruoan kasvuun ja tekee strategisen avauksen perustamalla luomuviljelyn kehitysohjelman.
Ohjelmallaan Apetit pyrkii luomuviljelymenetelmiä kehittämällä helpottamaan viljelijöiden siirtymistä luomuviljelyyn ja näin nostamaan luomuviljelyn uudelle tasolle.
Luomuviljelyn kehittämiseksi Köyliössä sijaitsevalla Apetitin Räpin koetilalla ryhdytään tutkimaan ja kehittämään luomuviljelyä osana Apetitin omaa Vastuuviljely-menetelmää. Koetilan pelloista osa muutetaan hankkeen myötä luomuviljelyä tukeviksi.
Luomuloikan esteinä käytännön viljelyspulmat
Apetitin elokuussa 2017 teettämässä kyselytutkimuksessa kävi ilmi, että viljelijöiden yleinen kiinnostus luomua kohtaan on kasvanut edellisvuodesta. Lähes neljännes Apetitin kyselyyn vastanneista viljelijöistä on kiinnostunut siirtymään viljelemään luomua.
Maanviljelijälle kyse on kuitenkin elinkeinosta ja usein henkilökohtaisesta investoinnista sekä riskistä. Esteiksi luomuviljelyn aloittamiseen viljelijät nimeävät konkreettiset viljelyspulmat kuten rikkakasvien hallinnan, tietotaidon puutteen tai vaivalloiseksi koetun luomubyrokratian. Viljelijät peräävät myös elintarviketeollisuuden ja kaupan sitoutumista luomun hankintaan sekä käytännön apua ja ohjeita, miten luomuviljelyssä onnistutaan.
– Kehitysohjelmamme tarjoaa apua viljelijöille, jotka haluavat siirtyä luomuun tai kohti luomua. Ohjelma tähtää tehostamaan ja kasvattamaan luomusatoa, sekä taklaamaan erilaisia luomuun lähtemisen haasteita. Ohjelman kautta raivaamme luomukasviksille myös väylän kauppaan Apetitin tuotteiden muodossa. Toivomme tämän sitoutumisemme antavan varmuutta viljelijälle, kertoo Apetitin liiketoimintajohtaja Anu Ora. Ora puhuu aiheesta Luomuelintarvikepäivillä 5.10.2017.
Apetit tuo luomuun vastaavantyyppisen sopimusviljelymallin kuin tavanomaisessa viljelyssä. Viljelijät sitoutuvat täyttämään Vastuuviljely-menetelmän korkeat laatuvaatimukset myös luomussa ja vastineeksi saavat varmuuden sadon ostamisesta satokaudella.
Ensimmäiset kotimaiset luomupakasteet kauppoihin
Apetit on tuonut tänä syksynä kauppoihin ensimmäisenä toimijana kotimaisia luomukasviksia pakasteina. Aivan ensimmäiset kotimaiset luomupakastetuotteet olivat Luomupinaatti ja Luomuherne. Marraskuussa kauppoihin tuodaan kaksi uutta suosikkituotetta: Apetit Luomu Peruna&keittokasvis ja Kotimainen Luomu Peruna-sipulisekoitus.
– Luomuruoan kysyntä on kotimaassa jo nyt paikoitellen tarjontaa suurempaa. Uskommekin vahvasti luomun kasvuun kotimaassa ja myös sen vientiedellytyksiin. Vientipotentiaalin toteutuminen vaatisi koko elintarviketeollisuuden ja kaupan sitoutumista luomun tuotteistamiseen ja myyntiin. Luomuun panostaminen on kirjattu hallitusohjelmaan, ja nyt kaivataan konkreettisia tekoja. Apetit haluaa näyttää tässä suuntaa, Ora kertoo.
Yhteystiedot ja lisätiedot tutkimuksesta
Liiketoimintajohtaja Anu Ora, , 040 1646267, Twitter: AnuOra1
Hankintapäällikkö Timo Kaila, , 050 5214605
Viestintä- ja sijoittajasuhdepäällikkö Mikko Merisaari, , 010 402 4041
www.apetit.fi
Tuotetiedot
Apetit Kotimainen Luomu Pinaatti 150 g ja Apetit Kotimainen Luomu Herne 200 g.
Apetit-luomukasvikset on viljelty Köyliössä Vanhankartanon luomutilalla.
* Luomuruoan myynti vuoden aikana (7/2015–6/2016) kasvoi 12 %. Luomutuotteiden vähittäismyynti oli tuona aikana arviolta 250 miljoonaa euroa. (Pro Luomun arvio perustuen kaupparyhmiltä keräämiinsä tietoihin.) Vastaavalla ajanjaksolla päivittäistavaroiden myynti lisääntyi vain 0,3 %. (Päivittäistavarakauppa ry:n jäsenyritysten myyntitiedot.)
Tutkimuksen päätuloksia
68 % tuoreeseen kyselytutkimukseen vastanneista suomalaista viljelijöistä uskoo luomun kysynnän olevan kasvussa kuluttajien keskuudessa.
44 % uskoo luomusta tulevan tulevaisuudessa merkittävää maatalouden liiketoimintaa, 25 % oli asiasta eri mieltä ja 30 % ei halunnut tai osannut ottaa asiaan kantaa. Vastaavasti jo nyt luomua viljelevistä 49 % kokee luomun olevan tavanomaista viljelyä kannattavampaa taloudellisesti.
Luomussa on potentiaalia kehittyä Suomen merkittäväksi vientivaltiksi, tähän uskoo 46 % suomalaisista maanviljelijöistä.
48 % pitää luomuviljelyä ympäristöystävällisempänä tapana toimia.
Kysyttäessä luomuviljelyksen aloittamisen esteitä, 54 % nimeää suurimmaksi syyksi rikkakasvien hallinnan työlääksi, 29 % kokee oman tietotaitonsa riittämättömäksi ja 26 % kokee luomuviljelyyn liittyvän byrokkratian liian raskaaksi.
Kysyttäessä, mitkä asiat edesauttaisivat siirtymistä luomuun, viljelijöistä 43 % perää elintarviketeollisuuden ja kaupan pitkäjänteistä sitoutumista luomuraaka-aineiden hankintaan, 42 % kaipaa käytännön apua ja 41 % tukea siirtymävaiheeseen siirryttäessä tavanomaisesta viljelystä luomuun.
Väittämään, että luomuviljely ei ole Suomessa taloudellisesti järkevää, 29 % vastaajista oli samaa mieltä, 31 % eri mieltä ja 39 % ei osannut tai halunnut ottaa asiaan kantaa.
Joka neljäs kyselyyn vastanneista, jo luomuviljelyä tekevistä viljelijöistä uskoo, että luomuruoasta tulee kuluttajien keskuudessa pysyvä trendi.
** Apetit toteutti TNS Kantar Agrin kautta kyselytutkimuksen suomalaisille vilja-, kasvi-, hedelmä-, marja- ja öljykasviviljelijöille. Tutkimusaika oli 17.–30.8.2017. Vastaajanäyte on tulosten analysointivaiheessa painotettu kuvaamaan Suomen maatilarakennetta tilakoon ja luomustatuksen mukaan. Tutkimuksen virhemarginaali on koko näytteen osalta noin +/- 6 %-yksikköä. Tutkimuksen N=247 vastausta.
Liite:
Luomun kiinnostuskyselyn tuloksia (https://apetitgroup.fi/wp-content/uploads/Apetit-luomun-kiinnostuskysely.pdf)
Jaa
Facebook
Twitter
LinkedIn
Sähköposti
Liittyvät artikkelit
Öljykasvien viljely vaatii tiivistä tarkkailua ja nopeaa reagointia – Onnis...
Kuluva kasvukausi näyttää Maija ja Jussi Heikkilän tilalla öljykasvien suhteen hyvältä. Rikkakasvien kanssa on tänä vuonna ollut haasteita. ”Rapsia viljeltiin ensimmäistä kertaa pohjavesialueella ja öljykasvien muutenkin suppeasta torjunta-ainevalikoimasta ei siellä voi käyttää tehokkaimpia aineita. Nyt ohdakkeita on paljon”, Jussi kertoo. Maija ja Jussi Heikkilän tilalla on pitkät perinteen öljykasvien viljelyyn. Rypsiä on tilalla viljelty jo kolmenkymmen vuoden ajan ja nykyisen viljelijäpariskunnan toimesta vuodesta 2015 alkaen. Rapsia on puolestaan ollut viljelyssä noin 10 vuoden ajan. ”Viime vuonna pidimme öljykasveista välivuoden, koska toissa vuonna tuli huikea onnistuminen. Ajattelin, ettei voi tulla kahta yhtä hyvää vuotta peräkkäin”, Jussi naurahtaa. Heikkilät toteavatkin, että öljykasveista on onnistuessaan mahdollisuus saada tuottoa. Rypsi ja rapsi ovat haastavia kasveja, joiden kanssa joutuu tekemään vähän enemmän töitä. Toisaalta ne ovat myös haastavuudessaan mielenkiintoisia. Lisäksi öljykasveissa on kiistattomia hyötyjä. Ne ovat erinomaisia esikasveja muille kasveille juurtensa ansiosta ja toimivat maanparantajina. ”Rypsi ja rapsi ovat myös sadon varastoinnin kannalta hyviä. Meillä on melko pienet tilat varastointiin ja öljykasvinsiemenet vievät vähemmän tilaa. Lisäksi kukkivina kasveina ne tarjoavat ravintoa pölyttäjille ja tuovat monimuotoisuutta luontoon”, kertoo Maija. Rikkojen ja tuholaisten torjunta edellyttää harkintaa – ruiskutusta tehdään vain tarpeeseen Heikkilät kylvävät öljykasvit yleensä kevytmuokattuun maahan. Rikkakasvien torjunnassa on onnistuttu putsaamalla pelto rikoista glyfosaatilla ennen kylvöä. Tänä vuonna etenkin ohdake ja pihatähtimö ovat olleet riesana. Vaihtoehto rikkaisille pelloille ovat hieman arvokkaammat Clearfield-lajikkeet, jotka kestävät laajatehoista rikkakasviainetta. Heikkilät kuvaavatkin, että valinnat ovat tasapainoilua kustannusten ja sato-odotuksen kanssa. Ruiskutuksia tehdään vain tarpeeseen. ”Suurin osa pelloistamme on savimaita, joissa rikkakasvien sijaan tuholaiset ovat suurempi haaste. Rapsikuoriaisia on ollut paljon tänä vuonna”, Jussi sanoo. Jussi kertoo, että tuholaispaine vaihtelee vuosittain. Siihen vaikuttavat esimerkiksi esikasvit, naapuripeltojen viljelykset ja tuholaisten kaukokulkeumat. Tuholaisia on yleensä pellon reunoilla enemmän kuin keskellä. Paini tuholaisten kanssa vaatii kasvustojen tiivistä tarkkailua, torjuntaa ja harkintaa siitä milloin tulee reagoida ja miten. Heikkilät myös muistuttavat, ettei peli ole heti menetetty, jos tuholaisia ilmaantuu. Rapsikuoriaiset esimerkiksi syövät kukkanuppuja, niin ettei kukkaa ehdi muodostua eikä satoakaan näin ollen kukinnoista saada. Rypsin ja rapsin kompensaatiokyky on kuitenkin suuri. Hyvissä olosuhteissa ne voivat muodostaa paljon sivuversoja, jolloin satopotentiaali voi jopa kasvaa suhteessa pääversoista odotettavaan satoon. Toisaalta tällöin kukkiminen on usein epätasaista ja eriaikaista, jolloin puinti saattaa myöhästyä. Heikkilät kokevat öljykasvien viljelyn haasteeksi sen, että tärkein tuholaistorjunta-aine poistui markkinoilta ja myös peittausaineet ovat heikentyneet, mikä luo tuholaispainetta. Apetit käyttää kotimaista siementä niin paljon kuin mahdollista Apetitin Kantvikin kasviöljypuristamolla valmistetaan rypsi- ja rapsiöljyä mekaanisesti puristamalla. Lisäksi puristusprosessissa valmistetaan rypsipuristetta rehuteollisuuden käyttöön. Apetit ostaa suuren osan kotimaisesta rypsin ja rapsinsiemenestä. ”Apetit tekee hyvää työtä siinä, että kaupoissa on kotimaista kasviöljyä. Suomalainen ruoka on kiistatta puhdasta. Ihmetyttää, että miksi teollisuudessa ei käytetä enempää kotimaista öljyä”, Heikkilät miettivät. Kaikki Apetitin puristama vähittäiskaupoissa myytävä rypsiöljy on kotimaisesta siemenestä puristettua. Kotimaisesta raaka-aineesta puristettua siementä on toki tarjolla myös ammattikeittiöön ja teollisuuteen. Koska kotimaista siementä ei ole riittävästi tarjolla, ostaa Apetit rapsia myös Euroopasta, pääasiassa Baltiasta. Vuonna 2023 perustettiin RypsiRapsi-foorumi, joka on öljykasvituotannon kehittämisryhmä. Sen tarkoituksena on edistää kotimaisten öljykasvien viljelyä ja kannattavuutta Suomessa. Foorumi kokoaa yhteen öljykasvikentän eri sidosryhmät sekä aiemman kehittämistoiminnan. Kuva: Jussi Heikkilä
Viljelystä vastapainoa opiskelulle
Apetitin sopimusviljelijä Jimi Reko tuottaa perunaa Apetitille. Tilalla ollaan uuden äärellä, sillä tämä on ensimmäinen vuosi, kun Jimi on ottanut sukupolvenvaihdoksessa vastuun edesmenneen isoisänsä tilasta. Ajatus tulevaisuudesta viljelijänä on kuitenkin itänyt pitkään. ”Viiden vanhana se ajatus syntyi. Kuusivuotiaana kynsin ensimmäistä kertaa yksin. Olen ollut pienestä pitäen papan mukana kaikissa töissä”, Jimi kertoo. Keväällä peruskoulunsa päättänyt Jimi on hoitanut koulutyön vastapainoksi peltotöitä iltaisin ja viikonloppuisin. Kevään aikana tuli noin 200 tuntia kevättöitä. Päivät eivät ole tuntuneet raskailta, koska Jimi kokee työn mielekkäänä ja hän tehnyt sitä pienestä asti. Syksyllä Jimi jatkaa maanrakennusalan opintojen pariin. ”Tavoitteena on tulevaisuudessa suorittaa maanrakennustutkinto ja sen jälkeen maanviljelijän paperit. Viljelyyn liittyvät tavoitteet liittyvät parempaan satoon sekä mahdollisesti alan kasvattamiseen”, Jimi sanoo. Opit viljelyyn ovat oman kokemuksen lisäksi tulleet papalta ja isältä. Viljelyiden lisäksi työteliäs nuori mies on työskennellyt jo sekä isänsä maanrakennusyrityksessä että soraliikkeessä seulonnan parissa. ”Paras osuus viljelystä on tietysti nosto” Vaikka Jimi on ollut pienestä pitäen mukana tilan töissä ja papan apuna, oli ilo kevättöiden jälkeen erityinen. Sukupolvenvaihdoksen jälkeen viljelyssä Jimin apuna on ollut isä Jani Reko. ”Kun saimme ensimmäiset kylvöt tehtyä ja maasta alkoi nousta kasvustoa, se tuntui lottovoitolta. Tämä osa on ollut aina papan heiniä ja nyt me teimme sen itse, Jani sanoo. Kuuman toukokuun jälkeen kesäkuussa satoi runsaasti ja vesi jäi paikoin perunavakoihin makaamaankin, mikä ei ole perunalle hyväksi etenkään kasvukauden loppupuolella. ”Vanha kansa sanoo, että kaikki mikä sataa ennen juhannusta, sataa omaan laariin”, Jimi toteaa. Liika kosteus ei ole muutenkaan ongelma Rekon pelloilla, sillä salaojat ovat kunnossa. Jimi on lisäksi myyräaurannut pellot edellisenä syksynä. Viljelytoimenpiteiden kuten maanmuokkauksen, kylvön, mullituksen, rikkojen torjunnan ja noston ohella iso osa viljelytyötä on myös tilaamista ja asioiden sopimista. Jimi on hoitanut tilan sopimusasioita ja esimerkiksi siementilauksia myös itse. Perunan lisäksi Rekot viljelevät punajuurta ja sokerijuurikasta. ”Paras osuus on tietysti perunan nosto ja se kun ajaa kuorman Apetitin vaa’alle ja tulos on hyvä”, Jimi toteaa.
”Kaikkein hienointa on nähdä itse viljeltyjä tuotteita kaupassa Hyvää Suome...
Apetitin noin 140 sopimusviljelijää viljelee vuosittain yli 30 miljoonaa kiloa kotimaisia avomaan kasviksia Apetitin Säkylän pakastetehtaalle. Yksi sopimusviljelijöistä on Esa Kares, joka viljelee ensimmäistä vuotta lanttua Apetitille. Lantusta Kareksella on puolestaan pitkä viljelykokemus. ”Olen kehittänyt lantun viljelyä sitä silmällä pitäen, että pääsisin jossain vaiheessa Apetitin sopimusviljelijäksi. Nyt minulla on ensimmäistä kertaa viljelyurallani lantusta kirjallinen viljelysopimus, mikä tuntuu valtavan hienolta”, Kares iloitsee. Kares oli yhteydessä Apetitiin lantun sopimusviljelyn suhteen ja viljelylle sattui juuri sopivasti avautumaan mahdollisuus. ”Paperinen sopimus tuo vakautta. Minusta on hienoa tuottaa avomaan kasviksia Apetitin kaltaiselle vakaalle, varmalle ja kotimaiselle toimijalle. Koen, että tämä on tärkeää myös Suomen huoltovarmuuden kannalta”, Kares sanoo. ”Kaikkein hienointa on kuitenkin nähdä itse viljeltyjä tuotteita kaupassa Hyvää Suomesta -merkittyinä”, Kares kuvaa. Kareksella on tästä jo aikaisempaa kokemusta eri tuoteryhmästä. Tulevaisuudessa omat tuotteet sijaitsevat pakastealtaassa. Lantun kanssa onnistuminen on palkitsevaa Kareksen tilalla Eurajoella viljellään lantun lisäksi sokerijuurikasta, viljoja sekä nurmea tilan ratsuille. Vuoteen 2008 asti Kareksen kotitila oli lypsykarjatila, mutta karja jäi pois, kun Kares osti tilan vuonna 2009 ja ryhtyi viljelemään erikoiskasveja. Lanttu tuli viljelyyn, kun Kareksen agrologiopintojen aikainen opiskelukaveri luopui lantun viljelystä tilamuutosten vuoksi. ”Lanttu sopi hyvin yhteen juurikkaan viljelyn kanssa, joten ostin koko kaluston. Nyt lanttua on ollut viljelyssä jo yli kymmenen vuotta”, Kares kertoo. Kahta samanlaista vuotta ei lantun kanssa ole Kareksen mukaan ollut. Kaiken a ja o on tasaisen kasvuston saaminen. Lantun viljelyssä ei ole erikoista, että kylvö pitää toistaa, jos sade kuorettaa pellon tai tuholaiset tuhoavat kasvuston heti alkuvaiheessa. ”Tänä vuonna varauduttiin kuivaan kevääseen ja kylvin kuumuudessa lantun mahdollisimman syvälle, jotta kosteutta riittäisi. Sitten alkoivatkin sateet ja viimeistään reakuuro teki sen, että osa taimista kuoli ja kasvusto on harva”, Kares toteaa. Ensimmäistä kertaa lanttu-urallaan Kareksella joutui tekemään uusintakylvön. Hän uskoo, että hietapitoinen maa on edesauttanut sitä, ettei kuorettumista ole aikaisemmin pahemmin tapahtunut. Sen sijaan tuholaiset ovat vuosien varrella tuoneet haastetta. Riesana ovat olleet mm. kaalikoi ja jopa gammayökkönen. Toistaiseksi Kareksen pelloilla ei ole tarvinnut käyttää hyönteisverkkoja. ”Tuholaisia on torjuttu pienillä torjunta-ainemäärillä harkinnanvaraisesti. Viljelyajankohdalla on myös merkitystä: on hyvä kylvää, kun tuholaisaalto on mennyt ohi”, Kares kertoo ja lisää että lantun viljelyssä kiehtovaa on myös sen haasteellisuus ja ongelmien ratkominen. Pelloista huolehtiminen hyödyttää kaikkia Apetitin sopimusviljelijät noudattavat Vastuuviljely-menetelmää. Menetelmä kattaa yleiset viljelyn periaatteet, kasvikohtaiset viljelyohjeet sekä laadun, tuoteturvallisuuden ja ympäristöasioiden hallinnan. Kares näkee vastuullisuuden omassa työssään merkittävänä. ”Pelloista huolehtiminen on hyväksi meille kaikille. Siitä saa varmasti myös pitkällä tähtäimellä rahansa takaisin. Ja toisaalta, jos pelloista ei pidä huolta, sekin tulee maksamaan. Peltojen pitäminen kunnossa on myös osa huoltovarmuutta. Ne jatkavat kuitenkin elämäänsä sukupolvien yli”, Kares sanoo.
