Avena Nordic Grain laajentaa Neito™-rypsiöljytuoteperhettä aivan uudella maulla, mansikanmakuisella rypsiöljyllä. Käytä juustoisiin salaatteihin, aamupuuroon ja kesän mansikkakakkuun.
Neito Mansikka avaa uudenlaisia käyttökohteita rypsiöljylle
Ruokaan ja leivontaan voi nyt lisätä hieman kesän makua. Mansikanmakuinen rypsiöljy sopii niin juustoisen salaatin kastikkeeksi kuin leivontaan tai puuroon. Kokeilun arvoinen resepti on kesäinen sokerikakkupohja, jossa mansikanmakuinen rypsiöljy tuo pohjaan makua ja ilmavuutta.
Lisää kesän makuja – Chili ja Sipuli
Neito-tuoteperhe on laajentunut myös kahdella ruokaisalla makuvariantilla: Paahdettu sipuli ja Chili. Kun uusia makuja testattiin makuraadilla (N=450), kuluttajat valitsivat voittajaksi Neito Paahdettu sipuli -rypsiöljyn. Arvioijien mukaan Neito Paahdettu sipuli – rypsiöljyssä on huumaava tuoksu.
Neito Paahdettu sipuli –rypsiöljy on loistava esim. ruokaisaan salaattiin, liha- ja kanaruokiin, sosekeittoon, riisin ja pastan maustamiseen, kastikkeisiin sekä makumajoneesin valmistukseen. Tuotteella on mukava viimeistellä ja piristää arkisia ruoka-annoksia.
Chilinmakuiset ruokaöljyt ovat ennestään monelle kuluttajalle tuttuja. Chili-makua on kuitenkin toivottu kuluttajapalauteissa ja siihen toiveeseen halusimme nyt vastata. Neito Chili on keskitulinen chili eli se on kätevä käyttää sellaisenaan, kun toivot pientä tulisuutta ruokaasi. Tämä on täydellinen esim. ruokaisaan salaattiin, marinadeihin, pataruokiin, pizzan päälle, jauheliharuokiin, kasvisruokiin ja itämaisiin ruokiin.
Ainutlaatuinen rypsiöljy
Neito valmistetaan ainutlaatuisella menetelmällä täysin kotimaisesta, valikoidusta rypsistä. Neito on lämminpuristettua, kevyesti puhdistettua rypsiöljyä. Emme käytä öljynerotusprosessissa kemikaaleja. Lämmityksen ansiosta saamme rypsiöljyyn mahdollisimman paljon rypsin omia luonnollisia, monipuolisia ja arvokkaita ainesosia, eli antioksidantit, sterolit ja vitamiinit ovat mahdollisimman hyvin tallella. Ainutlaatuisen valmistusmenetelmän ansiosta Neito on pehmeän ja hyvän makuinen sekä kauniin keltainen kasviöljy. Perinteisesti rypsiöljyä käytetään Suomessa paljon paistamiseen ja lisäksi Neito sopii loistavasti myös sellaisenaan ruoan maustamiseen, vaikkapa salaattiin ja kastikkeisiin. Rypsi on raaka-aineena loistava, koska siinä on erinomainen rasvahappokoostumus, paljon omega-3:a ja se on hyvä E- ja K-vitamiinin lähde.
Makunsa ansiosta Neito korostaa ruoan luontaisia aromeja ja se sopii kaikkeen ruoanlaittoon. Neito-perheeseen kuuluvat maustamaton Neito 500 ml:n pullossa, sekä 7 maustettua Neitoa 250 ml:n pulloissa. Maustetut Neito-variantit ovat Sitruuna, yrtti,valkosipuli, voin maku sekä uutuudet PaahdettuSsipuli, Chili ja Mansikka. Maustetuilla öljyillä saat kätevästi ja tasaisesti uutta makua vaikkapa jo tuttuun arkiruokaan.
Neito-tuotteet ovat Hyvää Suomesta Joutsenlippu –merkittyjä sekä Sydänliiton Parempi valinta –merkittyjä.
Saatavuus
Mansikanmakuinen Neito myynnissä Prismoissa.
Paahdetun sipulin-sekä chilinmakuinen Neito rypsiöljy on myynnissä suurimmissa K-citymarketeissa, K-supermarketeissa sekä Prismoissa.
Kuluttajahinta on noin 3,5-4€ / 250 ml.
Neito – Meille kokkaajille
www.neito.fi
Lisätietoja: Avena Nordic Grain Oy, Jenny Tallberg, p. 010 402 2342, ()
Ihana mansikkakakku Neito mansikkaöljyllä ja marengilla
Kakkupohja:
5 kananmunaa
2 ½dl sokeria
1 dl Neito Mansikkaöljyä
3 dl vehnäjauhoa
1 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
Kostutus:
2 dl sitruunanvettä, vähän sokeroitu
Täyte ja kuorrutus:
5dl kuohukermaa
250 g rahkaa
1dl sokeria
2tl vaniljasokeria
1 l mansikoita
Koristeluun:
½ l mansikoita
n 12 kpl pieniä marenkeja
Vaahdota munat ja sokeri vaahdoksi kunnes vaahto on vaaleaa ja kuohkeaa ja lisää Neito Mansikka -rypsiöljy ohuena nauhana koko ajan sekoittaen.
Siivilöi joukkoon keskenään sekoitetut kuivat aineet. Kaada taikina voideltuun kakkuvuokaan (halkaisija n. 23 cm) ja paista 170 °C:ssa (150 °C:ssa kiertoilma) noin 35–40 minuuttia. Kumoa leivinpaperille jäähtymään.
Valmista täyte vaahdottamalla kerma. Lisää joukkoon rahka ja sokerit. Soseuta mansikat sauvasekoittimella ja sekoita kermavaahdon kanssa. Käytä puolet täytteeksi ja loput kuorrutukseen.
Leikkaa pohja kolmeen osaan. Kostuta pohjat sitruunamehulla. Kokoa kerrokset levittämällä pohjalle kerma-rahka-mansikkaseosta. Levitä loppu kakun päälle. Koristele mansikoilla, marengeilla ja syötävillä kukilla.
Ruokavaikuttajat Iman Gharagozlu ja Leena Ahokas vierailivat Eurassa seuraamassa, kuinka Apetitin sopimusviljelijöiden tuottamia kotimaisia pakasteherneitä puidaan. Iman ja Leena maistelivat herneitä suoraan pellon laidalta, hyppäsivät Suomessa ainutlaatuisen hernepuimurin kyytiin ja vierailivat Apetitin Räpin koetilalla. Kotimaiset pakasteherneet ovat yksi ruokavaikuttajapariskunnan keittiön vakiotuotteista, minkä vuoksi vierailu hernepellolle oli erityisen mieluisa. Iman ja Leena käyttävät pakasteherneitä esimerkiksi sellaisenaan voisulan kanssa, pastassa, salaateissa sekä pestona. ”Olemme hernehulluja molemmat, joten tämä on unelmayhteistyö. Olen lapsesta asti tykännyt pakasteherneistä ja syönyt niitä jopa ihan pelkältään ateriaksi”, Iman kertoo nauraen. “Emme olleet käsittäneet, kuinka paljon asiantuntijuutta ja työtä yhden hernepussin taustalla on” Iman ja Leena totesivat pellolla herneet mehukkaiksi ja raikkaan makuisiksi. “Herneet ovat paloissa todella tiiviisti. Nämähän ovat kuin hampaat, yhtä kauniissa rivissä”, Iman ja Leena ihmettelivät tiivistä palkoa ja herneiden pakkausta. Kotimaiset pakasteherneet puidaan silloin kun ne ovat parhaimmillaan. ”Kypsymistä seurataan jopa tuntien tarkkuudella muun muassa kovuutta mittaavalla tenderometrillä. Puintiaikana hernettä puidaan ja pakastetaan ympäri vuorokauden. Jo kylvösuunnitelmassa luodaan pohja puinnin sujumiselle”, Apetitin viljelyasiantuntija Riikka Nykänen kertoo, Herneen kovuus antaa osviittaa myös herneen makeudesta, josta suomalainen pakasteherne on tunnettu maailmalla. Pakasteherneen matka pellolta pakkaseen on ripeä, jotta Suomen valoisan kesän maut ja tuoreus säilyvät ruokapöytään asti. ”Pakasteherneen viljely ja puinti on vaikuttava kokonaisuus. Vaatii saumatonta yhteistyötä, että näin iso kokonaisuus toimii ja herneet ovat pakkasessa noin kahdessa tunnissa. Emme olleet ymmärtäneet kuinka paljon työtä ja ammattitaitoa yhden hernepussin takana on”, Iman ja Leena sanovat. Hernevierailun inspiroimana Iman ja Leena valmistivat pakasteherneestä herkullisen loppukesän lisukkeen: sitruunainen fetatahna pakasteherneillä. “Ajatus oli kehittää lisuke, joka sopii vaikka lounaalle perunan kylkeen tai naposteluun leivän päälle. Herneen lisäksi haimme makua fetasta ja sitruunasta. Tässä kuten muissakin resepteissämme tavoitteena on tarjota helppo arkiruoan resepti”, Leena kertoo. Viljely edellyttää jatkuvaa kehittämistä ja tutkimista Pakasteherneen ympärillä työskentelee paljon erilaisia ammattilaisia: viljelyasiantuntijoiden, viljelijöiden, puintitiimin ja tehtaan tuotannon lisäksi mukana on laboratorio sekä hernenäytteiden kerääjät. Lisäksi Apetit tekee herneen ympärillä jatkuvaa tutkimustyötä Räpin koetilalla. ”Tulevaisuutta silmällä pitäen Apetitilla nähdään tärkeäksi tutkia eri olosuhteisiin sopeutuvia lajikkeita”, kertoo koetilan toiminnasta vastaava tutkimusagronomi Tuukka Huhdanmäki. ”Pakasteherneen lajikekirjo tuli meille täysin yllätyksenä ja se, millaista työtä taustalla tehdään. Maun lisäksi tulee huomioida myös kasvuaika ja pakastusominaisuudet. Nyt kun näimme, kuinka herne päätyy pellolta pakkaseen, kuinka paljon suunnittelua, kokeilua ja raakaa työtä se edellyttää, arvostus kotimaista pakastehernettä ja suomalaista alkutuotantoa kohtaan on vain kasvanut”, Iman ja Leena toteavat vieraillessaan Räpillä. Iman ja Leena valittiin vuoden 2024 ruokalähettiläiksi ansioituneina ruoan puolestapuhujina. Imanin ja Leenan verkkosivut osoitteessa imanjaleenasafkaa.com Iman ja Leena löytyvät Instagramista nimellä imanjaleenasafkaa
Kuluva kasvukausi näyttää Maija ja Jussi Heikkilän tilalla öljykasvien suhteen hyvältä. Rikkakasvien kanssa on tänä vuonna ollut haasteita. ”Rapsia viljeltiin ensimmäistä kertaa pohjavesialueella ja öljykasvien muutenkin suppeasta torjunta-ainevalikoimasta ei siellä voi käyttää tehokkaimpia aineita. Nyt ohdakkeita on paljon”, Jussi kertoo. Maija ja Jussi Heikkilän tilalla on pitkät perinteen öljykasvien viljelyyn. Rypsiä on tilalla viljelty jo kolmenkymmen vuoden ajan ja nykyisen viljelijäpariskunnan toimesta vuodesta 2015 alkaen. Rapsia on puolestaan ollut viljelyssä noin 10 vuoden ajan. ”Viime vuonna pidimme öljykasveista välivuoden, koska toissa vuonna tuli huikea onnistuminen. Ajattelin, ettei voi tulla kahta yhtä hyvää vuotta peräkkäin”, Jussi naurahtaa. Heikkilät toteavatkin, että öljykasveista on onnistuessaan mahdollisuus saada tuottoa. Rypsi ja rapsi ovat haastavia kasveja, joiden kanssa joutuu tekemään vähän enemmän töitä. Toisaalta ne ovat myös haastavuudessaan mielenkiintoisia. Lisäksi öljykasveissa on kiistattomia hyötyjä. Ne ovat erinomaisia esikasveja muille kasveille juurtensa ansiosta ja toimivat maanparantajina. ”Rypsi ja rapsi ovat myös sadon varastoinnin kannalta hyviä. Meillä on melko pienet tilat varastointiin ja öljykasvinsiemenet vievät vähemmän tilaa. Lisäksi kukkivina kasveina ne tarjoavat ravintoa pölyttäjille ja tuovat monimuotoisuutta luontoon”, kertoo Maija. Rikkojen ja tuholaisten torjunta edellyttää harkintaa – ruiskutusta tehdään vain tarpeeseen Heikkilät kylvävät öljykasvit yleensä kevytmuokattuun maahan. Rikkakasvien torjunnassa on onnistuttu putsaamalla pelto rikoista glyfosaatilla ennen kylvöä. Tänä vuonna etenkin ohdake ja pihatähtimö ovat olleet riesana. Vaihtoehto rikkaisille pelloille ovat hieman arvokkaammat Clearfield-lajikkeet, jotka kestävät laajatehoista rikkakasviainetta. Heikkilät kuvaavatkin, että valinnat ovat tasapainoilua kustannusten ja sato-odotuksen kanssa. Ruiskutuksia tehdään vain tarpeeseen. ”Suurin osa pelloistamme on savimaita, joissa rikkakasvien sijaan tuholaiset ovat suurempi haaste. Rapsikuoriaisia on ollut paljon tänä vuonna”, Jussi sanoo. Jussi kertoo, että tuholaispaine vaihtelee vuosittain. Siihen vaikuttavat esimerkiksi esikasvit, naapuripeltojen viljelykset ja tuholaisten kaukokulkeumat. Tuholaisia on yleensä pellon reunoilla enemmän kuin keskellä. Paini tuholaisten kanssa vaatii kasvustojen tiivistä tarkkailua, torjuntaa ja harkintaa siitä milloin tulee reagoida ja miten. Heikkilät myös muistuttavat, ettei peli ole heti menetetty, jos tuholaisia ilmaantuu. Rapsikuoriaiset esimerkiksi syövät kukkanuppuja, niin ettei kukkaa ehdi muodostua eikä satoakaan näin ollen kukinnoista saada. Rypsin ja rapsin kompensaatiokyky on kuitenkin suuri. Hyvissä olosuhteissa ne voivat muodostaa paljon sivuversoja, jolloin satopotentiaali voi jopa kasvaa suhteessa pääversoista odotettavaan satoon. Toisaalta tällöin kukkiminen on usein epätasaista ja eriaikaista, jolloin puinti saattaa myöhästyä. Heikkilät kokevat öljykasvien viljelyn haasteeksi sen, että tärkein tuholaistorjunta-aine poistui markkinoilta ja myös peittausaineet ovat heikentyneet, mikä luo tuholaispainetta. Apetit käyttää kotimaista siementä niin paljon kuin mahdollista Apetitin Kantvikin kasviöljypuristamolla valmistetaan rypsi- ja rapsiöljyä mekaanisesti puristamalla. Lisäksi puristusprosessissa valmistetaan rypsipuristetta rehuteollisuuden käyttöön. Apetit ostaa suuren osan kotimaisesta rypsin ja rapsinsiemenestä. ”Apetit tekee hyvää työtä siinä, että kaupoissa on kotimaista kasviöljyä. Suomalainen ruoka on kiistatta puhdasta. Ihmetyttää, että miksi teollisuudessa ei käytetä enempää kotimaista öljyä”, Heikkilät miettivät. Kaikki Apetitin puristama vähittäiskaupoissa myytävä rypsiöljy on kotimaisesta siemenestä puristettua. Kotimaisesta raaka-aineesta puristettua siementä on toki tarjolla myös ammattikeittiöön ja teollisuuteen. Koska kotimaista siementä ei ole riittävästi tarjolla, ostaa Apetit rapsia myös Euroopasta, pääasiassa Baltiasta. Vuonna 2023 perustettiin RypsiRapsi-foorumi, joka on öljykasvituotannon kehittämisryhmä. Sen tarkoituksena on edistää kotimaisten öljykasvien viljelyä ja kannattavuutta Suomessa. Foorumi kokoaa yhteen öljykasvikentän eri sidosryhmät sekä aiemman kehittämistoiminnan. Kuva: Jussi Heikkilä
Apetitin sopimusviljelijä Jimi Reko tuottaa perunaa Apetitille. Tilalla ollaan uuden äärellä, sillä tämä on ensimmäinen vuosi, kun Jimi on ottanut sukupolvenvaihdoksessa vastuun edesmenneen isoisänsä tilasta. Ajatus tulevaisuudesta viljelijänä on kuitenkin itänyt pitkään. ”Viiden vanhana se ajatus syntyi. Kuusivuotiaana kynsin ensimmäistä kertaa yksin. Olen ollut pienestä pitäen papan mukana kaikissa töissä”, Jimi kertoo. Keväällä peruskoulunsa päättänyt Jimi on hoitanut koulutyön vastapainoksi peltotöitä iltaisin ja viikonloppuisin. Kevään aikana tuli noin 200 tuntia kevättöitä. Päivät eivät ole tuntuneet raskailta, koska Jimi kokee työn mielekkäänä ja hän tehnyt sitä pienestä asti. Syksyllä Jimi jatkaa maanrakennusalan opintojen pariin. ”Tavoitteena on tulevaisuudessa suorittaa maanrakennustutkinto ja sen jälkeen maanviljelijän paperit. Viljelyyn liittyvät tavoitteet liittyvät parempaan satoon sekä mahdollisesti alan kasvattamiseen”, Jimi sanoo. Opit viljelyyn ovat oman kokemuksen lisäksi tulleet papalta ja isältä. Viljelyiden lisäksi työteliäs nuori mies on työskennellyt jo sekä isänsä maanrakennusyrityksessä että soraliikkeessä seulonnan parissa. ”Paras osuus viljelystä on tietysti nosto” Vaikka Jimi on ollut pienestä pitäen mukana tilan töissä ja papan apuna, oli ilo kevättöiden jälkeen erityinen. Sukupolvenvaihdoksen jälkeen viljelyssä Jimin apuna on ollut isä Jani Reko. ”Kun saimme ensimmäiset kylvöt tehtyä ja maasta alkoi nousta kasvustoa, se tuntui lottovoitolta. Tämä osa on ollut aina papan heiniä ja nyt me teimme sen itse, Jani sanoo. Kuuman toukokuun jälkeen kesäkuussa satoi runsaasti ja vesi jäi paikoin perunavakoihin makaamaankin, mikä ei ole perunalle hyväksi etenkään kasvukauden loppupuolella. ”Vanha kansa sanoo, että kaikki mikä sataa ennen juhannusta, sataa omaan laariin”, Jimi toteaa. Liika kosteus ei ole muutenkaan ongelma Rekon pelloilla, sillä salaojat ovat kunnossa. Jimi on lisäksi myyräaurannut pellot edellisenä syksynä. Viljelytoimenpiteiden kuten maanmuokkauksen, kylvön, mullituksen, rikkojen torjunnan ja noston ohella iso osa viljelytyötä on myös tilaamista ja asioiden sopimista. Jimi on hoitanut tilan sopimusasioita ja esimerkiksi siementilauksia myös itse. Perunan lisäksi Rekot viljelevät punajuurta ja sokerijuurikasta. ”Paras osuus on tietysti perunan nosto ja se kun ajaa kuorman Apetitin vaa’alle ja tulos on hyvä”, Jimi toteaa.