Itämeripäivänä syödään miljoona silakasta valmistettua kalapuikkoa – Apetitin ruokauutuus on syksyn fiksu kalavalinta
Apetit Oyj, lehdistötiedote 24.8.2021 klo 9.00
Apetitin syksyn pakasteuutuus on Itämeren kalapuikko, joka on valmistettu suomalaisesta silakkafileestä. Silakan syöminen on kestävä kalavalinta, sillä se keventää Itämeren ravinnekuormaa. Silakkapuikko on monen koululaisen ja päiväkotilapsen lounas Itämeripäivänä 26. elokuuta, jolloin syödäänkin yli miljoona silakkapuikkoa. Kauppojen pakastealtaisiin tuote saapuu myöhemmin syys-lokakuussa.
Apetit Itämeren kalapuikkojen pääraaka-aine (56 %) on Itämerestä pyydetty suomalainen, nahaton, MSC-sertifioitu silakka. Tuotteessa maistuu miedosti sitruuna ja mustapippuri ja siinä on gluteeniton paneeraus. Runsasproteiiniset silakkapuikot soveltuvat monenlaisiin ruokavalioihin, sillä ne ovat gluteenittomia ja maidottomia. Lisäksi tuotteelle on myönnetty Sydänmerkki.
Miedonmakuinen silakka ei ole aina maistunut kaikille, sillä se on tunnetusti ruotoinen kalalaji. Osalle kotikokeista kokonaisen silakan käsittely valmiiksi ruokalajiksi on haastavaa. Silakkaa ei myöskään aina löydä kaupan kalatiskistä.
”Apetit Itämeren kalapuikko vastaa näihin ruokapulmiin. Kotimaisesta silakkafileestä tehty kalapuikko on maukas ja vastuullinen kalapakaste, joka on myös mutkaton ja arjen kiireessä toimiva”, kertoo tuoteryhmäpäällikkö Hanna Pere Apetitilta.
Ruoan vaikutus hiilidioksidipäästöihin on merkittävä. Kotimainen luonnonkala on paitsi ilmastoystävällinen valinta lautaselle, sillä on myös muita positiivisia ympäristövaikutuksia.
”Syömällä kaksi pussia Itämeren kalapuikkoja tulee poistaneeksi ravinneketjusta fosforia määrän, joka vesistöön jäädessään kasvattaisi mereen noin kilon levää. Silakkaa syömällä voi siis edesauttaa Itämeren tilan kohenemista”, Pere konkretisoi arjen ruokavalintojen merkitystä.
Lisää vastuullista kalaa suomalaisten lautaselle
Kalan kulutus on kaksikertaistunut Suomessa 80-luvun jälkeen. Kalamarkkinan kasvu kuitenkin perustuu lähes täysin tuontikalaan, jonka osuus kaikesta kulutetusta kalasta on noin 80 %.* Pro Kala ry:n teettämän kyselytutkimuksen* perusteella yli 90 % suomalaisista syö kalaa ja 75 % vastaajista haluaisi syödä sitä vielä enemmän.
”Suomen järvissä ja Itämeressä on hienoja ja hyvänmakuisia kalalajeja, jotka ovat tuontikalaa selvästi ekologisempia. On tärkeää oppia syömään erilaisia kalalajeja ja välillä myös pysähtyä miettimään, mistä ruoka tulee. Apetit on tuonut aiemmin markkinoille suosittuja järvikalatuotteita, joten Itämeren kalapuikko on luonteva jatko tälle tuotekehitystyölle. Itämeren kalapuikko on ekologisesti kestävä ruokavalinta, ja toivomme, että kotimainen lähikala päätyykin sen kautta lautasille entistä useammin, Apetitin viestintä- ja vastuullisuusjohtaja Sanna Väisänen summaa.
* Kyselytutkimus: Toteuttajana Consumer Compass Oy Pro Kala ry:n toimeksiannosta syyskuussa 2019, N = 1066.
Apetitin levälaskuri konkretisoi lähikalavalinnan vaikutukset vesistöihin – Itämeripäivänä syötävien kalapuikkojen myötä Itämerestä poistuu fosforia määrä, joka kasvattaisi yli 62 000 kiloa levää
Itämeren ekologisen huonon tilan yksi syy on meriveden liiallinen ravinteiden määrä. Ylimääräiset ravinteet kiihdyttävät rehevöitymistä, mikä näkyy muun muassa levien kasvuna. Karkeasti laskettuna gramma fosforia merivedessä kasvattaa noin kilon levää.
Kalastettavan silakan mukana vedestä poistuu ravinteita, muun muassa fosforia. Kalastamalla eli poistamalla silakka ja sen sisältämä fosfori vedestä, vähennetään muuten tulevaisuudessa syntyvän levän määrää. Jokainen vesistöstä poistuva ravinne- ja levägramma tukee Itämeren tervehtymistä vähentämällä rehevöitymistä. Itämeripäivänä syötävien yli miljoonan Itämeren kalapuikon valmistamiseen käytetyn silakan mukana Itämerestä poistuu määrä fosforia, joka kasvattaisi jopa yli 62 000 kiloa levää.
Apetitin verkkosivuilla on konkreettinen levälaskuri, jonka avulla on helppo konkretisoida, mikä vaikutus arjen lähikalavalinnoilla on Suomen vesistöjen tilaan. Levälaskurin yksinkertaistettu ja karkea laskukaava kertoo, miten paljon lähikalojen kalastus vähentää vesistöjen fosforikuormaa ja siten ennaltaehkäisee levän syntyä.
Laskuriin syötetään kulutettu Apetit lähikalatuotteiden pakkausten lukumäärä ja laskuri kertoo, miten paljon tuotteiden sisältämän kalan mukana vesistöistä poistuu fosforia ja laskennallisesti myös levää. Kalat sisältävät tyypillisesti eri määriä fosforia. Lue lisää: apetit.fi/levalaskuri
Lisätietoja:
Apetit Oyj, Sanna Väisänen, viestintä- ja vastuullisuusjohtaja, puh. 010 402 4041
Apetit on suomalainen elintarvikeyhtiö, jolla on vahva integraatio kotimaiseen alkutuotantoon. Perustamme toimintamme ainutlaatuiseen ja kestävään arvoketjuun: luomme kasviksista hyvinvointia tarjoamalla maistuvia ja arkea helpottavia ruokaratkaisuja. Lisäksi jalostamme rypsistä laadukkaita kasviöljyjä ja rypsipuristeita rehuraaka-aineeksi sekä käymme viljakauppaa kansainvälisesti. Apetit Oyj:n osake on listattu Nasdaq Helsingissä. Konsernin liikevaihto vuonna 2020 oli 293 miljoonaa euroa.
Jaa
Facebook
Twitter
LinkedIn
Sähköposti
Liittyvät artikkelit
Öljykasvien viljely vaatii tiivistä tarkkailua ja nopeaa reagointia – Onnis...
Kuluva kasvukausi näyttää Maija ja Jussi Heikkilän tilalla öljykasvien suhteen hyvältä. Rikkakasvien kanssa on tänä vuonna ollut haasteita. ”Rapsia viljeltiin ensimmäistä kertaa pohjavesialueella ja öljykasvien muutenkin suppeasta torjunta-ainevalikoimasta ei siellä voi käyttää tehokkaimpia aineita. Nyt ohdakkeita on paljon”, Jussi kertoo. Maija ja Jussi Heikkilän tilalla on pitkät perinteen öljykasvien viljelyyn. Rypsiä on tilalla viljelty jo kolmenkymmen vuoden ajan ja nykyisen viljelijäpariskunnan toimesta vuodesta 2015 alkaen. Rapsia on puolestaan ollut viljelyssä noin 10 vuoden ajan. ”Viime vuonna pidimme öljykasveista välivuoden, koska toissa vuonna tuli huikea onnistuminen. Ajattelin, ettei voi tulla kahta yhtä hyvää vuotta peräkkäin”, Jussi naurahtaa. Heikkilät toteavatkin, että öljykasveista on onnistuessaan mahdollisuus saada tuottoa. Rypsi ja rapsi ovat haastavia kasveja, joiden kanssa joutuu tekemään vähän enemmän töitä. Toisaalta ne ovat myös haastavuudessaan mielenkiintoisia. Lisäksi öljykasveissa on kiistattomia hyötyjä. Ne ovat erinomaisia esikasveja muille kasveille juurtensa ansiosta ja toimivat maanparantajina. ”Rypsi ja rapsi ovat myös sadon varastoinnin kannalta hyviä. Meillä on melko pienet tilat varastointiin ja öljykasvinsiemenet vievät vähemmän tilaa. Lisäksi kukkivina kasveina ne tarjoavat ravintoa pölyttäjille ja tuovat monimuotoisuutta luontoon”, kertoo Maija. Rikkojen ja tuholaisten torjunta edellyttää harkintaa – ruiskutusta tehdään vain tarpeeseen Heikkilät kylvävät öljykasvit yleensä kevytmuokattuun maahan. Rikkakasvien torjunnassa on onnistuttu putsaamalla pelto rikoista glyfosaatilla ennen kylvöä. Tänä vuonna etenkin ohdake ja pihatähtimö ovat olleet riesana. Vaihtoehto rikkaisille pelloille ovat hieman arvokkaammat Clearfield-lajikkeet, jotka kestävät laajatehoista rikkakasviainetta. Heikkilät kuvaavatkin, että valinnat ovat tasapainoilua kustannusten ja sato-odotuksen kanssa. Ruiskutuksia tehdään vain tarpeeseen. ”Suurin osa pelloistamme on savimaita, joissa rikkakasvien sijaan tuholaiset ovat suurempi haaste. Rapsikuoriaisia on ollut paljon tänä vuonna”, Jussi sanoo. Jussi kertoo, että tuholaispaine vaihtelee vuosittain. Siihen vaikuttavat esimerkiksi esikasvit, naapuripeltojen viljelykset ja tuholaisten kaukokulkeumat. Tuholaisia on yleensä pellon reunoilla enemmän kuin keskellä. Paini tuholaisten kanssa vaatii kasvustojen tiivistä tarkkailua, torjuntaa ja harkintaa siitä milloin tulee reagoida ja miten. Heikkilät myös muistuttavat, ettei peli ole heti menetetty, jos tuholaisia ilmaantuu. Rapsikuoriaiset esimerkiksi syövät kukkanuppuja, niin ettei kukkaa ehdi muodostua eikä satoakaan näin ollen kukinnoista saada. Rypsin ja rapsin kompensaatiokyky on kuitenkin suuri. Hyvissä olosuhteissa ne voivat muodostaa paljon sivuversoja, jolloin satopotentiaali voi jopa kasvaa suhteessa pääversoista odotettavaan satoon. Toisaalta tällöin kukkiminen on usein epätasaista ja eriaikaista, jolloin puinti saattaa myöhästyä. Heikkilät kokevat öljykasvien viljelyn haasteeksi sen, että tärkein tuholaistorjunta-aine poistui markkinoilta ja myös peittausaineet ovat heikentyneet, mikä luo tuholaispainetta. Apetit käyttää kotimaista siementä niin paljon kuin mahdollista Apetitin Kantvikin kasviöljypuristamolla valmistetaan rypsi- ja rapsiöljyä mekaanisesti puristamalla. Lisäksi puristusprosessissa valmistetaan rypsipuristetta rehuteollisuuden käyttöön. Apetit ostaa suuren osan kotimaisesta rypsin ja rapsinsiemenestä. ”Apetit tekee hyvää työtä siinä, että kaupoissa on kotimaista kasviöljyä. Suomalainen ruoka on kiistatta puhdasta. Ihmetyttää, että miksi teollisuudessa ei käytetä enempää kotimaista öljyä”, Heikkilät miettivät. Kaikki Apetitin puristama vähittäiskaupoissa myytävä rypsiöljy on kotimaisesta siemenestä puristettua. Kotimaisesta raaka-aineesta puristettua siementä on toki tarjolla myös ammattikeittiöön ja teollisuuteen. Koska kotimaista siementä ei ole riittävästi tarjolla, ostaa Apetit rapsia myös Euroopasta, pääasiassa Baltiasta. Vuonna 2023 perustettiin RypsiRapsi-foorumi, joka on öljykasvituotannon kehittämisryhmä. Sen tarkoituksena on edistää kotimaisten öljykasvien viljelyä ja kannattavuutta Suomessa. Foorumi kokoaa yhteen öljykasvikentän eri sidosryhmät sekä aiemman kehittämistoiminnan. Kuva: Jussi Heikkilä
Viljelystä vastapainoa opiskelulle
Apetitin sopimusviljelijä Jimi Reko tuottaa perunaa Apetitille. Tilalla ollaan uuden äärellä, sillä tämä on ensimmäinen vuosi, kun Jimi on ottanut sukupolvenvaihdoksessa vastuun edesmenneen isoisänsä tilasta. Ajatus tulevaisuudesta viljelijänä on kuitenkin itänyt pitkään. ”Viiden vanhana se ajatus syntyi. Kuusivuotiaana kynsin ensimmäistä kertaa yksin. Olen ollut pienestä pitäen papan mukana kaikissa töissä”, Jimi kertoo. Keväällä peruskoulunsa päättänyt Jimi on hoitanut koulutyön vastapainoksi peltotöitä iltaisin ja viikonloppuisin. Kevään aikana tuli noin 200 tuntia kevättöitä. Päivät eivät ole tuntuneet raskailta, koska Jimi kokee työn mielekkäänä ja hän tehnyt sitä pienestä asti. Syksyllä Jimi jatkaa maanrakennusalan opintojen pariin. ”Tavoitteena on tulevaisuudessa suorittaa maanrakennustutkinto ja sen jälkeen maanviljelijän paperit. Viljelyyn liittyvät tavoitteet liittyvät parempaan satoon sekä mahdollisesti alan kasvattamiseen”, Jimi sanoo. Opit viljelyyn ovat oman kokemuksen lisäksi tulleet papalta ja isältä. Viljelyiden lisäksi työteliäs nuori mies on työskennellyt jo sekä isänsä maanrakennusyrityksessä että soraliikkeessä seulonnan parissa. ”Paras osuus viljelystä on tietysti nosto” Vaikka Jimi on ollut pienestä pitäen mukana tilan töissä ja papan apuna, oli ilo kevättöiden jälkeen erityinen. Sukupolvenvaihdoksen jälkeen viljelyssä Jimin apuna on ollut isä Jani Reko. ”Kun saimme ensimmäiset kylvöt tehtyä ja maasta alkoi nousta kasvustoa, se tuntui lottovoitolta. Tämä osa on ollut aina papan heiniä ja nyt me teimme sen itse, Jani sanoo. Kuuman toukokuun jälkeen kesäkuussa satoi runsaasti ja vesi jäi paikoin perunavakoihin makaamaankin, mikä ei ole perunalle hyväksi etenkään kasvukauden loppupuolella. ”Vanha kansa sanoo, että kaikki mikä sataa ennen juhannusta, sataa omaan laariin”, Jimi toteaa. Liika kosteus ei ole muutenkaan ongelma Rekon pelloilla, sillä salaojat ovat kunnossa. Jimi on lisäksi myyräaurannut pellot edellisenä syksynä. Viljelytoimenpiteiden kuten maanmuokkauksen, kylvön, mullituksen, rikkojen torjunnan ja noston ohella iso osa viljelytyötä on myös tilaamista ja asioiden sopimista. Jimi on hoitanut tilan sopimusasioita ja esimerkiksi siementilauksia myös itse. Perunan lisäksi Rekot viljelevät punajuurta ja sokerijuurikasta. ”Paras osuus on tietysti perunan nosto ja se kun ajaa kuorman Apetitin vaa’alle ja tulos on hyvä”, Jimi toteaa.
”Kaikkein hienointa on nähdä itse viljeltyjä tuotteita kaupassa Hyvää Suome...
Apetitin noin 140 sopimusviljelijää viljelee vuosittain yli 30 miljoonaa kiloa kotimaisia avomaan kasviksia Apetitin Säkylän pakastetehtaalle. Yksi sopimusviljelijöistä on Esa Kares, joka viljelee ensimmäistä vuotta lanttua Apetitille. Lantusta Kareksella on puolestaan pitkä viljelykokemus. ”Olen kehittänyt lantun viljelyä sitä silmällä pitäen, että pääsisin jossain vaiheessa Apetitin sopimusviljelijäksi. Nyt minulla on ensimmäistä kertaa viljelyurallani lantusta kirjallinen viljelysopimus, mikä tuntuu valtavan hienolta”, Kares iloitsee. Kares oli yhteydessä Apetitiin lantun sopimusviljelyn suhteen ja viljelylle sattui juuri sopivasti avautumaan mahdollisuus. ”Paperinen sopimus tuo vakautta. Minusta on hienoa tuottaa avomaan kasviksia Apetitin kaltaiselle vakaalle, varmalle ja kotimaiselle toimijalle. Koen, että tämä on tärkeää myös Suomen huoltovarmuuden kannalta”, Kares sanoo. ”Kaikkein hienointa on kuitenkin nähdä itse viljeltyjä tuotteita kaupassa Hyvää Suomesta -merkittyinä”, Kares kuvaa. Kareksella on tästä jo aikaisempaa kokemusta eri tuoteryhmästä. Tulevaisuudessa omat tuotteet sijaitsevat pakastealtaassa. Lantun kanssa onnistuminen on palkitsevaa Kareksen tilalla Eurajoella viljellään lantun lisäksi sokerijuurikasta, viljoja sekä nurmea tilan ratsuille. Vuoteen 2008 asti Kareksen kotitila oli lypsykarjatila, mutta karja jäi pois, kun Kares osti tilan vuonna 2009 ja ryhtyi viljelemään erikoiskasveja. Lanttu tuli viljelyyn, kun Kareksen agrologiopintojen aikainen opiskelukaveri luopui lantun viljelystä tilamuutosten vuoksi. ”Lanttu sopi hyvin yhteen juurikkaan viljelyn kanssa, joten ostin koko kaluston. Nyt lanttua on ollut viljelyssä jo yli kymmenen vuotta”, Kares kertoo. Kahta samanlaista vuotta ei lantun kanssa ole Kareksen mukaan ollut. Kaiken a ja o on tasaisen kasvuston saaminen. Lantun viljelyssä ei ole erikoista, että kylvö pitää toistaa, jos sade kuorettaa pellon tai tuholaiset tuhoavat kasvuston heti alkuvaiheessa. ”Tänä vuonna varauduttiin kuivaan kevääseen ja kylvin kuumuudessa lantun mahdollisimman syvälle, jotta kosteutta riittäisi. Sitten alkoivatkin sateet ja viimeistään reakuuro teki sen, että osa taimista kuoli ja kasvusto on harva”, Kares toteaa. Ensimmäistä kertaa lanttu-urallaan Kareksella joutui tekemään uusintakylvön. Hän uskoo, että hietapitoinen maa on edesauttanut sitä, ettei kuorettumista ole aikaisemmin pahemmin tapahtunut. Sen sijaan tuholaiset ovat vuosien varrella tuoneet haastetta. Riesana ovat olleet mm. kaalikoi ja jopa gammayökkönen. Toistaiseksi Kareksen pelloilla ei ole tarvinnut käyttää hyönteisverkkoja. ”Tuholaisia on torjuttu pienillä torjunta-ainemäärillä harkinnanvaraisesti. Viljelyajankohdalla on myös merkitystä: on hyvä kylvää, kun tuholaisaalto on mennyt ohi”, Kares kertoo ja lisää että lantun viljelyssä kiehtovaa on myös sen haasteellisuus ja ongelmien ratkominen. Pelloista huolehtiminen hyödyttää kaikkia Apetitin sopimusviljelijät noudattavat Vastuuviljely-menetelmää. Menetelmä kattaa yleiset viljelyn periaatteet, kasvikohtaiset viljelyohjeet sekä laadun, tuoteturvallisuuden ja ympäristöasioiden hallinnan. Kares näkee vastuullisuuden omassa työssään merkittävänä. ”Pelloista huolehtiminen on hyväksi meille kaikille. Siitä saa varmasti myös pitkällä tähtäimellä rahansa takaisin. Ja toisaalta, jos pelloista ei pidä huolta, sekin tulee maksamaan. Peltojen pitäminen kunnossa on myös osa huoltovarmuutta. Ne jatkavat kuitenkin elämäänsä sukupolvien yli”, Kares sanoo.
