Suomi-Ruotsi -kasviskysely: suomalaiset arvostavat ruotsalaisia enemmän kasvisten kotimaisuutta
Apetit tutki yhdessä IROResearch Oy:n kanssa suomalaisten ja ruotsalaisten kasvisten syöntiä. Tutkimuksessa ilmeni, että kasvisten kotimaisuus on suomalaisille merkittävästi tärkeämpää kuin ruotsalaisille. Suomalaisista 17 prosenttia kokee olevansa kasvispainotteisella ruokavaliolla tai kasvisruokavaliolla, kun ruotsalaisista vähintäänkin kasvispainotteisella ruokavaliolla on 10 prosenttia.
Apetit tutki yhdessä IROResearch Oy:n kanssa suomalaisten ja ruotsalaisten kasvisten syöntiä. Tutkimuksessa ilmeni, että kasvisten kotimaisuus on suomalaisille merkittävästi tärkeämpää kuin ruotsalaisille. Myös kasvisten syömisessä suomalaiset erottuivat positiivisesti: suomalaisista 17 prosenttia kokee olevansa kasvispainotteisella ruokavaliolla tai kasvisruokavaliolla, kun ruotsalaisista vähintäänkin kasvispainotteisella ruokavaliolla on 10 prosenttia.
Etenkin suomalaiset suosivat vahvasti kotimaisia kasviksia. Suomalaisista 87 prosenttia suosii kotimaista kasvista, kun ruotsalaisille kotimainen on ensimmäinen valinta 80-prosenttisesti. Kotimaisuus nousee erittäin tärkeäksi valintakriteeriksi peräti 31 prosentilla suomalaisista, kun taas ruotsalaisista erittäin tärkeänä kotimaisuutta pitää vain 15 prosenttia.
– Panostamme yrityksenä vahvasti kotimaiseen kasvistenviljelyyn, joten tämä on tietysti meille hyvä uutinen. Luonnollisesti se kertoo myös suomalaisten luottamuksesta meidän omaan tuotantoomme. Koetaan selvästi, että kotimaisessa tuotannossa on paljon positiivisia asioita, jonka vuoksi sitä kannattaa myös ostaa, Apetitin markkinointijohtaja Miika Helenius sanoo.
Suomalaisille ruotsalainen kasvis on ”toinen kotimainen” – Ruotsissa suomalainen yksi ulkomainen muiden joukossa
Kotimaisten kasvisten jälkeen suomalaiset kääntyvät toiseksi mieluiten ruotsalaisten kasvisten pariin: peräti 70 prosenttia suomalaisista ottaisi toiseksi mieluiten länsinaapurissa kasvatettuja kasviksia. Ruotsalaisista 40 prosenttia ottaisi toiseksi mieluiten suomalaisia kasviksia ja 39 prosenttia muita ulkomaisia kasviksia.
– Suomalaiset ovat ehkä tottuneet siihen, että Ruotsista tulee tänne esimerkiksi varhaisperunaa ennen omaa satoa. Toiseen suuntaan ajateltuna suomalaisia kasviksia ei niin paljoa ruotsiin edes viedä, Helenius arvioi.
Kolmasosa lisännyt kasvisten syöntiä ja kasvu jatkuu vahvana
Kasvisten syönti on selvästi nousussa, sillä molempien maiden kuluttajista noin kolmasosa on lisännyt kasvisten syöntiään viimeisen vuoden aikana. Vain neljällä prosentilla vastaajista kasvisten kulutus oli vähentynyt. Sekä suomalaisista että ruotsalaisista vastaajista yli puolet haluaisi myös lisätä omaa kasvisten syöntiään seuraavan vuoden aikana. Suomalaisista 84 prosenttia syö kasviksia päivittäin tai lähes päivittäin, kun taas länsinaapurissa päivittäin tai lähes päivittäin kasviksia syö 82 prosenttia kuluttajista.
– Kasvisten lisäys kolmanneksella vastaajista on merkittävä luku. Varsinkin, kun sen lisäksi kaksinkertainen määrä kertoo tutkimuksessa jatkossakin lisäävänsä kasvisten syöntiä. Ylipäätään tuloksia katsellessa tuntuu, että suomalaiset syövät enemmän ja monipuolisemmin kasviksia – tämäkin kertoo kasvisbuumin tulosta, Helenius sanoo.
Ravitsemukseen ja ruoan terveysvaikutuksiin liittyvää keskustelua suomalaisista seuraa säännöllisesti tai silloin tällöin 83 prosenttia, kun taas ruotsalaisista keskustelua seuraa 80 prosenttia.
– Tuntuu, että suomalaiset kokevat olevansa enemmän kasvibuumin keskellä kuin ruotsalaiset. Suomalaiset kokevat tarvetta enemmän lisätä kasviksista, minkä lisäksi täällä ehkä puhutaan enemmän kasviksista kuin Ruotsissa, Helenius puntaroi.
Molemmissa maissa kasviksien syömisen tärkeimmät syyt olivat samoja; hyvä maku, tuoreus ja terveellisyys. Suomalaisille ruotsalaisia tärkeämpää olivat etenkin kasvisten kotimaisuus ja edullinen hinta.
Erityisesti nuoret (15-24v) ja naiset ovat korvanneet lihan käyttöä kasviksilla
Suomalaisista 47 prosenttia ja ruotsalaisista 53 prosenttia on korvannut lihan syöntiä kasviksilla ainakin jonkin verran viimeisen vuoden aikana. Paljon lihan syöntiä kasviksilla on korvannut suomalaisista 12 ja ruotsalaisista 16 prosenttia. Paljon proteiinia sisältävillä kasviksilla lihan syöntiä on korvannut paljon tai jonkin 29 prosenttia suomalaisista ja 32 prosenttia ruotsalaisista. Erityisesti nuoret (15-24v) ja naiset korostuivat lihaa korvanneissa ryhmissä.
– Molemmissa maissa näkyy selkeästi trendi, jossa kasvisproteiinilla korvataan lihaa. Uusien tuotteiden vallatessa markkinoita osuudet voivat vielä edelleen kasvaa, Helenius sanoo.
Heleniuksen mukaan tuloksista on havaittavissa suuriakin linjoja.
– Kaikkia tuloksia yhteen ynnäillessä tulee mieleen, että suomalaisilla on nyt enemmän esillä sellainen elämäntaparemontti ja hyvinvoinnin parantaminen. Suomalaiset haluavat selkeästi muuttaa ruokavaliotaan terveellisempään suuntaan ja lisätä edelleen kasvisten syömistä.
Suomalaisista 15-24 -vuotiaista 16 prosenttia kertoi olevansa kasvispainotteisella ruokavaliolla, kun taas ruotsalaisista saman ikäisistä vastaajista ainoastaan 2 prosenttia on kasvispainotteisella ruokavaliolla. Saman ikäryhmän suomalaisista 64 prosenttia ja ruotsalaisista 68 prosenttia haluaisi vielä lisätä kasvisten syömistä seuraavan vuoden aikana.
– Molemmissa maissa terveellisyys selkeästi kiinnostaa ja siitä halutaan lisää tietoa – se on globaali trendi, joka on tullut varmasti jäädäkseen. Koska nuoretkin ovat niin kiinnostuneita kasvispainotteisesta syömisestä, voimme tulevaisuudessa nähdä, että terveellisesti syömisestä tulee uusi normi.
Tutkimuksen toteutti IROResearch Oy Apetit Ruoka Oy:n toimeksiannosta heinäkuussa 2017. Tutkimuksessa selvitettiin kasvisten käyttöä Suomessa ja Ruotsissa. Yhteensä tutkimukseen vastasi 1400 henkilöä, Suomesta 700 ja Ruotsista 700 vastaajaa.
Kasvisten käyttö Suomessa ja Ruotsissa 7-8/2017
Lisätietoja
Miika Helenius, markkinointijohtaja, Apetit, p. 010 402 4079
Mikko Merisaari viestintäpäällikkö, Apetit, p. 010 402 4041
Liitteet
Tiivistelmä tuloksista
Jaa
Facebook
Twitter
LinkedIn
Sähköposti
Liittyvät artikkelit
Öljykasvien viljely vaatii tiivistä tarkkailua ja nopeaa reagointia – Onnis...
Kuluva kasvukausi näyttää Maija ja Jussi Heikkilän tilalla öljykasvien suhteen hyvältä. Rikkakasvien kanssa on tänä vuonna ollut haasteita. ”Rapsia viljeltiin ensimmäistä kertaa pohjavesialueella ja öljykasvien muutenkin suppeasta torjunta-ainevalikoimasta ei siellä voi käyttää tehokkaimpia aineita. Nyt ohdakkeita on paljon”, Jussi kertoo. Maija ja Jussi Heikkilän tilalla on pitkät perinteen öljykasvien viljelyyn. Rypsiä on tilalla viljelty jo kolmenkymmen vuoden ajan ja nykyisen viljelijäpariskunnan toimesta vuodesta 2015 alkaen. Rapsia on puolestaan ollut viljelyssä noin 10 vuoden ajan. ”Viime vuonna pidimme öljykasveista välivuoden, koska toissa vuonna tuli huikea onnistuminen. Ajattelin, ettei voi tulla kahta yhtä hyvää vuotta peräkkäin”, Jussi naurahtaa. Heikkilät toteavatkin, että öljykasveista on onnistuessaan mahdollisuus saada tuottoa. Rypsi ja rapsi ovat haastavia kasveja, joiden kanssa joutuu tekemään vähän enemmän töitä. Toisaalta ne ovat myös haastavuudessaan mielenkiintoisia. Lisäksi öljykasveissa on kiistattomia hyötyjä. Ne ovat erinomaisia esikasveja muille kasveille juurtensa ansiosta ja toimivat maanparantajina. ”Rypsi ja rapsi ovat myös sadon varastoinnin kannalta hyviä. Meillä on melko pienet tilat varastointiin ja öljykasvinsiemenet vievät vähemmän tilaa. Lisäksi kukkivina kasveina ne tarjoavat ravintoa pölyttäjille ja tuovat monimuotoisuutta luontoon”, kertoo Maija. Rikkojen ja tuholaisten torjunta edellyttää harkintaa – ruiskutusta tehdään vain tarpeeseen Heikkilät kylvävät öljykasvit yleensä kevytmuokattuun maahan. Rikkakasvien torjunnassa on onnistuttu putsaamalla pelto rikoista glyfosaatilla ennen kylvöä. Tänä vuonna etenkin ohdake ja pihatähtimö ovat olleet riesana. Vaihtoehto rikkaisille pelloille ovat hieman arvokkaammat Clearfield-lajikkeet, jotka kestävät laajatehoista rikkakasviainetta. Heikkilät kuvaavatkin, että valinnat ovat tasapainoilua kustannusten ja sato-odotuksen kanssa. Ruiskutuksia tehdään vain tarpeeseen. ”Suurin osa pelloistamme on savimaita, joissa rikkakasvien sijaan tuholaiset ovat suurempi haaste. Rapsikuoriaisia on ollut paljon tänä vuonna”, Jussi sanoo. Jussi kertoo, että tuholaispaine vaihtelee vuosittain. Siihen vaikuttavat esimerkiksi esikasvit, naapuripeltojen viljelykset ja tuholaisten kaukokulkeumat. Tuholaisia on yleensä pellon reunoilla enemmän kuin keskellä. Paini tuholaisten kanssa vaatii kasvustojen tiivistä tarkkailua, torjuntaa ja harkintaa siitä milloin tulee reagoida ja miten. Heikkilät myös muistuttavat, ettei peli ole heti menetetty, jos tuholaisia ilmaantuu. Rapsikuoriaiset esimerkiksi syövät kukkanuppuja, niin ettei kukkaa ehdi muodostua eikä satoakaan näin ollen kukinnoista saada. Rypsin ja rapsin kompensaatiokyky on kuitenkin suuri. Hyvissä olosuhteissa ne voivat muodostaa paljon sivuversoja, jolloin satopotentiaali voi jopa kasvaa suhteessa pääversoista odotettavaan satoon. Toisaalta tällöin kukkiminen on usein epätasaista ja eriaikaista, jolloin puinti saattaa myöhästyä. Heikkilät kokevat öljykasvien viljelyn haasteeksi sen, että tärkein tuholaistorjunta-aine poistui markkinoilta ja myös peittausaineet ovat heikentyneet, mikä luo tuholaispainetta. Apetit käyttää kotimaista siementä niin paljon kuin mahdollista Apetitin Kantvikin kasviöljypuristamolla valmistetaan rypsi- ja rapsiöljyä mekaanisesti puristamalla. Lisäksi puristusprosessissa valmistetaan rypsipuristetta rehuteollisuuden käyttöön. Apetit ostaa suuren osan kotimaisesta rypsin ja rapsinsiemenestä. ”Apetit tekee hyvää työtä siinä, että kaupoissa on kotimaista kasviöljyä. Suomalainen ruoka on kiistatta puhdasta. Ihmetyttää, että miksi teollisuudessa ei käytetä enempää kotimaista öljyä”, Heikkilät miettivät. Kaikki Apetitin puristama vähittäiskaupoissa myytävä rypsiöljy on kotimaisesta siemenestä puristettua. Kotimaisesta raaka-aineesta puristettua siementä on toki tarjolla myös ammattikeittiöön ja teollisuuteen. Koska kotimaista siementä ei ole riittävästi tarjolla, ostaa Apetit rapsia myös Euroopasta, pääasiassa Baltiasta. Vuonna 2023 perustettiin RypsiRapsi-foorumi, joka on öljykasvituotannon kehittämisryhmä. Sen tarkoituksena on edistää kotimaisten öljykasvien viljelyä ja kannattavuutta Suomessa. Foorumi kokoaa yhteen öljykasvikentän eri sidosryhmät sekä aiemman kehittämistoiminnan. Kuva: Jussi Heikkilä
Viljelystä vastapainoa opiskelulle
Apetitin sopimusviljelijä Jimi Reko tuottaa perunaa Apetitille. Tilalla ollaan uuden äärellä, sillä tämä on ensimmäinen vuosi, kun Jimi on ottanut sukupolvenvaihdoksessa vastuun edesmenneen isoisänsä tilasta. Ajatus tulevaisuudesta viljelijänä on kuitenkin itänyt pitkään. ”Viiden vanhana se ajatus syntyi. Kuusivuotiaana kynsin ensimmäistä kertaa yksin. Olen ollut pienestä pitäen papan mukana kaikissa töissä”, Jimi kertoo. Keväällä peruskoulunsa päättänyt Jimi on hoitanut koulutyön vastapainoksi peltotöitä iltaisin ja viikonloppuisin. Kevään aikana tuli noin 200 tuntia kevättöitä. Päivät eivät ole tuntuneet raskailta, koska Jimi kokee työn mielekkäänä ja hän tehnyt sitä pienestä asti. Syksyllä Jimi jatkaa maanrakennusalan opintojen pariin. ”Tavoitteena on tulevaisuudessa suorittaa maanrakennustutkinto ja sen jälkeen maanviljelijän paperit. Viljelyyn liittyvät tavoitteet liittyvät parempaan satoon sekä mahdollisesti alan kasvattamiseen”, Jimi sanoo. Opit viljelyyn ovat oman kokemuksen lisäksi tulleet papalta ja isältä. Viljelyiden lisäksi työteliäs nuori mies on työskennellyt jo sekä isänsä maanrakennusyrityksessä että soraliikkeessä seulonnan parissa. ”Paras osuus viljelystä on tietysti nosto” Vaikka Jimi on ollut pienestä pitäen mukana tilan töissä ja papan apuna, oli ilo kevättöiden jälkeen erityinen. Sukupolvenvaihdoksen jälkeen viljelyssä Jimin apuna on ollut isä Jani Reko. ”Kun saimme ensimmäiset kylvöt tehtyä ja maasta alkoi nousta kasvustoa, se tuntui lottovoitolta. Tämä osa on ollut aina papan heiniä ja nyt me teimme sen itse, Jani sanoo. Kuuman toukokuun jälkeen kesäkuussa satoi runsaasti ja vesi jäi paikoin perunavakoihin makaamaankin, mikä ei ole perunalle hyväksi etenkään kasvukauden loppupuolella. ”Vanha kansa sanoo, että kaikki mikä sataa ennen juhannusta, sataa omaan laariin”, Jimi toteaa. Liika kosteus ei ole muutenkaan ongelma Rekon pelloilla, sillä salaojat ovat kunnossa. Jimi on lisäksi myyräaurannut pellot edellisenä syksynä. Viljelytoimenpiteiden kuten maanmuokkauksen, kylvön, mullituksen, rikkojen torjunnan ja noston ohella iso osa viljelytyötä on myös tilaamista ja asioiden sopimista. Jimi on hoitanut tilan sopimusasioita ja esimerkiksi siementilauksia myös itse. Perunan lisäksi Rekot viljelevät punajuurta ja sokerijuurikasta. ”Paras osuus on tietysti perunan nosto ja se kun ajaa kuorman Apetitin vaa’alle ja tulos on hyvä”, Jimi toteaa.
”Kaikkein hienointa on nähdä itse viljeltyjä tuotteita kaupassa Hyvää Suome...
Apetitin noin 140 sopimusviljelijää viljelee vuosittain yli 30 miljoonaa kiloa kotimaisia avomaan kasviksia Apetitin Säkylän pakastetehtaalle. Yksi sopimusviljelijöistä on Esa Kares, joka viljelee ensimmäistä vuotta lanttua Apetitille. Lantusta Kareksella on puolestaan pitkä viljelykokemus. ”Olen kehittänyt lantun viljelyä sitä silmällä pitäen, että pääsisin jossain vaiheessa Apetitin sopimusviljelijäksi. Nyt minulla on ensimmäistä kertaa viljelyurallani lantusta kirjallinen viljelysopimus, mikä tuntuu valtavan hienolta”, Kares iloitsee. Kares oli yhteydessä Apetitiin lantun sopimusviljelyn suhteen ja viljelylle sattui juuri sopivasti avautumaan mahdollisuus. ”Paperinen sopimus tuo vakautta. Minusta on hienoa tuottaa avomaan kasviksia Apetitin kaltaiselle vakaalle, varmalle ja kotimaiselle toimijalle. Koen, että tämä on tärkeää myös Suomen huoltovarmuuden kannalta”, Kares sanoo. ”Kaikkein hienointa on kuitenkin nähdä itse viljeltyjä tuotteita kaupassa Hyvää Suomesta -merkittyinä”, Kares kuvaa. Kareksella on tästä jo aikaisempaa kokemusta eri tuoteryhmästä. Tulevaisuudessa omat tuotteet sijaitsevat pakastealtaassa. Lantun kanssa onnistuminen on palkitsevaa Kareksen tilalla Eurajoella viljellään lantun lisäksi sokerijuurikasta, viljoja sekä nurmea tilan ratsuille. Vuoteen 2008 asti Kareksen kotitila oli lypsykarjatila, mutta karja jäi pois, kun Kares osti tilan vuonna 2009 ja ryhtyi viljelemään erikoiskasveja. Lanttu tuli viljelyyn, kun Kareksen agrologiopintojen aikainen opiskelukaveri luopui lantun viljelystä tilamuutosten vuoksi. ”Lanttu sopi hyvin yhteen juurikkaan viljelyn kanssa, joten ostin koko kaluston. Nyt lanttua on ollut viljelyssä jo yli kymmenen vuotta”, Kares kertoo. Kahta samanlaista vuotta ei lantun kanssa ole Kareksen mukaan ollut. Kaiken a ja o on tasaisen kasvuston saaminen. Lantun viljelyssä ei ole erikoista, että kylvö pitää toistaa, jos sade kuorettaa pellon tai tuholaiset tuhoavat kasvuston heti alkuvaiheessa. ”Tänä vuonna varauduttiin kuivaan kevääseen ja kylvin kuumuudessa lantun mahdollisimman syvälle, jotta kosteutta riittäisi. Sitten alkoivatkin sateet ja viimeistään reakuuro teki sen, että osa taimista kuoli ja kasvusto on harva”, Kares toteaa. Ensimmäistä kertaa lanttu-urallaan Kareksella joutui tekemään uusintakylvön. Hän uskoo, että hietapitoinen maa on edesauttanut sitä, ettei kuorettumista ole aikaisemmin pahemmin tapahtunut. Sen sijaan tuholaiset ovat vuosien varrella tuoneet haastetta. Riesana ovat olleet mm. kaalikoi ja jopa gammayökkönen. Toistaiseksi Kareksen pelloilla ei ole tarvinnut käyttää hyönteisverkkoja. ”Tuholaisia on torjuttu pienillä torjunta-ainemäärillä harkinnanvaraisesti. Viljelyajankohdalla on myös merkitystä: on hyvä kylvää, kun tuholaisaalto on mennyt ohi”, Kares kertoo ja lisää että lantun viljelyssä kiehtovaa on myös sen haasteellisuus ja ongelmien ratkominen. Pelloista huolehtiminen hyödyttää kaikkia Apetitin sopimusviljelijät noudattavat Vastuuviljely-menetelmää. Menetelmä kattaa yleiset viljelyn periaatteet, kasvikohtaiset viljelyohjeet sekä laadun, tuoteturvallisuuden ja ympäristöasioiden hallinnan. Kares näkee vastuullisuuden omassa työssään merkittävänä. ”Pelloista huolehtiminen on hyväksi meille kaikille. Siitä saa varmasti myös pitkällä tähtäimellä rahansa takaisin. Ja toisaalta, jos pelloista ei pidä huolta, sekin tulee maksamaan. Peltojen pitäminen kunnossa on myös osa huoltovarmuutta. Ne jatkavat kuitenkin elämäänsä sukupolvien yli”, Kares sanoo.
