Blogi: Hengaileva sipuli

Blogi: Hengaileva sipuli

Arjessa päädytään usein tilanteeseen, jossa ruokaa on ostettu tai valmistettu liikaa. Sipulista tai esimerkiksi kesäkurpitsasta on tarvittu vain osa illan aterian lisukkeeksi tai keitettyä pastaa on jäänyt syömättä. Tällöin joudutaan pohtimaan, mitä ylimääräiselle ruoalle tulisi tehdä. Toistuvin käytäntö on laittaa ylijääneet ruoantähteet tai raaka-aineet jääkaappiin odottamaan myöhempää käyttöä – eli hengailemaan.

Hyväkuntoiselle ruoalle halutaan antaa mahdollisuus tulla käytetyksi, minkä vuoksi sen poisheittämistä viivytellään. Lopulta ruoka heitetään pois vasta sen pilaannuttua syömäkelvottomaksi, jolloin on jo ohitettu mahdollisuus vaikuttaa sen kohtaloon. Tällöin sen pois heittäminen ei myöskään aiheuta niin huonoa omatuntoa. Tutkimuksissa on kuitenkin arvioitu, että jopa 40 prosenttia kotitalouksissa poisheitetystä ruoasta on poisheiton hetkellä yhä syömäkelpoista.

Monilla on vaikeuksia tunnistaa, milloin ruoka on mennyt käyttökelvottomaksi. Etenkin päiväysmerkinnät voivat aiheuttaa hämmennystä, ja parasta ennen -ja viimeinen käyttöpäivä -merkintöjen ero ei usein ole tiedossa. Parasta ennen -merkinnällä viitataan tuotteen laatuun, jolloin se on parhaimmillaan ennen kyseistä päiväystä, mutta on usein syömäkelpoinen myös sen jälkeen. Viimeinen käyttöpäivä -merkintä puolestaan tarkoittaa, että tuotetta on turvallista syödä vain tuohon päiväykseen asti.

Harva haluaa ottaa terveydellisiä riskejä syömällä mahdollisesti pilaantuneita tuotteita. Usein kuitenkin ruoan syömiseen tai sen syömättä jättämiseen liittyviä päätöksiä tehdään sen perusteella, miltä elintarvike tuntuu, eikä sen todellisen turvallisuuden perusteella. Esimerkiksi parasta ennen -päiväyksen vanheneminen voi vaikuttaa merkittävästi tuotteen tuoreusmielikuvaan. Hengailijat eivät siis välttämättä päädy poisheitettäviksi niiden pilaannuttua syömäkelvottomiksi, vaan muututtuaan ”huonon näköisiksi” tai ”epämiellyttävän tuntuisiksi”.

Kehittyneissä maissa, kuten Suomessa, suurin yksittäinen osa elintarvikeketjussa syntyvästä hävikistä muodostuu nimenomaan kotitalouksissa. Elintarvikeketjun loppupäässä ruoan tuottamiseen, jalostukseen ja logistiikkaan on käytetty valtavasti resursseja. Mitä myöhemmässä vaiheessa elintarvikkeet päätyvät poisheitettäväksi, sitä suuremmat niiden aiheuttamat ympäristövaikutukset ja taloudelliset menetykset siis ovat. Tähän peilattuna etenkin syömäkelpoisen ruoan poisheittäminen on erityisen kestämätöntä. Katso siis kahdesti, olisiko pois menossa oleva ruoka vielä hyödynnettävissä esimerkiksi keitossa ja haudutettavissa ruoissa!

 

Teksti: Roosa Luukkanen

Roosa Luukkanen on Kuluttajaekonomian opiskelija Helsingin yliopistosta, joka on opinnoissaan ollut erityisesti kiinnostunut kulutuksen ympäristö- ja hyvinvointivaikutuksista. Hänen pro gradu -tutkielmansa Ruokahävikin synty kotitalouksien arjessa – huolenpitoa, unohtumista ja ennakoimattomuutta valmistui syksyllä 2017. Blogeissa käytetyt esimerkit ovat otteita hänen aineistostaan. Roosa bloggaa Apetitin verkkosivuilla hävikistä vuoden 2018 aikana kuusi kertaa. Kasvisten käytön lisäämisen lisäksi Apetit kannustaa kiinnittämään huomiota kotitalouden ruokahävikkiin.

 

Liittyvät artikkelit

Maailma lautasellani

Merkitykselliset tarinat ohjaavat valintoja Ruoan tarjonta on monipuolistunut valtavasti globalisaation myötä. Kaikki mitä kuvittelee, on saatavilla. Nopeasti vaihtuvat mieltymykset haastavatkin yrityksiä, sillä ruokavalinnat ovat entistä yksilöllisempiä – valittujen tuotteiden ja niiden tuotannon pitää puhutella ja tukea omaa arvomaailmaa. Suomessa maailmanlaajuiset ruokailmiöt näkyvät etenkin tuontiruoan tarjonnan monipuolistumisena: marketin hyllyltä löytyy tuotteita kaikkialta maailmasta. Nykyään myös tavallisilla ihmisillä on yhä enemmän valtaa siihen, millaista ruokaa syödään. Kysyntään reagoidaan entistä nopeammin ja herkemmin, sillä kilpailu elintarvikealalla on kovaa. Tuotekehityksen reagointinopeutta testataan jatkuvasti myös sosiaalinen median alustoilla ja varsinkin Instagramin ansioista. Eri vaikuttajien jakamat kuvat saavat aikaan maailman laajuisia trendejä silmänräpäyksessä. Yhtäkkiä kaikkialla näkyy värikkäitä smoothiekulhoja ja yliampuvia pirtelöitä, mikä saa trendeistä kiinnostuneet ja ketterät elintarvikevalmistajat ja kahvilaketjut toimimaan rivakammin kuin koskaan. Globalisaatiolla on monet kasvot Samalla kun ruoka- ja hyvinvointitrendit ylittävät mantereiden rajat, ruoan tuotannon ja kulutuksen välinen kuilu kasvaa. Tuotantoketjut saattavat olla pitkiä, jolloin ruoan alkuperä hämärtyy. Informaatiota ruoan aidosta alkuperästä voi olla vaikea saada. Esimerkiksi einesaterian ainesosat saattavat tulla usealta eri mantereelta ja niitä on voitu prosessoida useassa eri paikassa matkan varrella. Tällöin yhdenkään maan elintarvikeviranomaisella ei välttämättä ole kokonaiskuvaa tuotantoprosessista. Sanotaankin että syömme usein ruokaa, joka ei tule mistään eli ”food from nowhere”. Monen on vaikea ymmärtää, että omien valintojen vaikutukset saattavat näkyä toisella puolella maailmaa. Vastareaktiona yhä suurempi osa ihmisistä kaipaa läpinäkyvyyttä tehdäkseen kestäviä ja hyviä valintoja niin ihmisten kuin eläintenkin elinolosuhteita ajatellen. Kotimaisen ruoan suosiminen on yksi keino varmistaa ruoan kestävä alkuperä sekä tuotannon jäljitettävyys. Varmasti tästä syystä kotimaisen ja paikallisen ruoan suosio näyttää vain lisääntyvän. Se vaikuttaakin olevan yksi kestävästi kasvava trendi. Vuonna 2025 Uusille massatuotteille ei riitä enää vahvaa kysyntää, vaan tuotteiden täytyy puhutella täsmällisemmin eri kohderyhmille. Ruokatrendit syntyvät yhä useammin sosiaalisen median kanavissa ja ovat aiempaa pirstaloituneempia. Pienten asiakasryhmien rooli kasvaa, jolloin kaikkia ei tarvitse tai edes kannata yrittää miellyttää. Vapaaehtoinen avoimuus ja läpinäkyvyys puhuttelevat. Ne toimijat, jotka voivat pelata aidosti avoimin kortein hyötyvät eniten. Ihmiset haluavat olla entistä voimakkaammin kosketuksissa ruoan alkuperään ja siten osa ruoan tarinaa. Kirjoitus on osa neliosaista blogitekstisarjaa, jossa vedetään yhteen Apetitin keväällä 2019 teettämän Ruoan tulevaisuus 2025 -tutkimuksen tuloksia ja pohdintoja.   Lue teknologian kehityksen vaikutuksista ruoantuotantoon täältä> Tutustu tutkimusraportin tiivistelmään täällä >

Lasketko kaloreita vai CO2-päästöjä?

Kun yksi maapallo ei riitä - iltapalaksi ilmastonmuutos Ruoantuotanto ja -kulutus aiheuttavat jopa yli viidenneksen kaikesta kulutuksen ilmastovaikutuksesta eli hiilijalanjäljestä. Tämä yllättää monen, sillä viime vuosina kulutuksen ympäristö- ja ilmastovaikutuksista puhuttaessa on ruoka jäänyt vielä aika näkymättömään osaan. Vaikka yksittäisen ruoka-annoksen ilmastovaikutukset voivat jäädä melko vähäpätöisiksi, ei mitään muuta tuotetta käytetä joka päivä useita kertoja päivässä. Vaikuttaa siltä, että olemme tällä hetkellä historiallisesti tarkasteltuna yhden merkittävimmän ruokamurroksen äärellä. Väestönkasvu jatkaa kiihtymistään, mikä asettaa valtavia haasteita globaalille ruokajärjestelmälle. Väestönkasvun rinnalla elintason nousu asettaa jopa väestönkasvua suurempia paineita kestävälle ruoantuotannolle. Vauraampi elämä ei pelkästään lisää ruoan kysyntää, vaan myös resurssi-intensiivisempien elintarvikkeiden kuten lihan, maitotuotteiden sekä jalostettujen elintarvikkeiden) kysyntää ja vaikuttaa ruokahävikin kasvuun. Esimerkiksi korkean elintason maissa ruokahävikin määrät ovat valtavia: keskiverto suomalainen heittää vuodessa 23 kg syötäväksi tarkoitettua ruokaa roskiin. Tiesitkö, että ruoantuotanto ja -kulutus aiheuttavat yli viidenneksen kaikesta kulutuksen ilmastovaikutuksesta? Suurinta osaa maapallon viljelymaista hyödynnetään tuotantoeläinten ruoan sekä biopolttoaineiden tuotantoon eli ei suoraan ihmisten ravinnoksi. Kasvavan väestön ruokkiminen maapallon kantokyvyn rajoissa on mahdollista, mutta se vaatii radikaaleja muutoksia ihmisten ruokavaliossa ja kulutustottumuksissa. Paine kasvispitoisempaan ruoan suosimiseen kasvaa koko ajan, sillä lihan tuotanto ja kulutus ovat keskeisimpiä ilmastonmuutoksen aiheuttajia. Kasvissyöntiin suhtautuminen onkin muuttunut yhä myönteisemmäksi. Tämä aikaansaa positiivista kierrettä: kuluttajat kiinnostuvat eri vaihtoehdoista, mikä puolestaan kasvattaa kasvipohjaisten elintarvikkeiden kysyntää ja tarjontaa tulevaisuudessa. Ihmiset ovat yhä tietoisempia maapallon sietokyvyn rajoista, ja moni yrittää omilla valinnoillaan auttaa. Ikävää on, että tämä tuottaa monelle myös ahdistusta ja pelkoa tulevaisuudesta. Niin kutsutusta ilmastoanoreksiasta, eli ilmastoahdistuksesta aiheutuvasta oman ruokavalion syömishäiriöisestä rajoittamisesta kärsivät etenkin nuoret. Mikä sitten reseptiksi ilmastoahdistukseen? Yksittäisten ihmisten kulutusvalinnat eivät riitä ilmastonmuutoksen torjumiseksi, vaan tarvitaan poliittisia päätöksiä ja yhteiskunnallista tahtoa. Asiantuntijat uskovat, että tulevaisuudessa kuluttajien käyttäytymiseen tullaan vaikuttamaan voimakkaasti yhteiskunnalliselta tasolta esimerkiksi hintapolitiikalla, säännöstelyllä ja rajoittamalla saatavuutta. Voi hyvin olla mahdollista, että historiasta tutut ruokarajoitukset palaavat joidenkin kriittisimpien elintarvikkeiden osalta osaksi kulutustamme. Vastuuta ei joka tapauksessa voi laittaa yksittäisten ihmisten ostopäätösten kontolle. Tulevaisuudessa onkin tärkeää, että kaikki päätökset tehdään sekä yksilön että ympäristön hyvinvoinnin ehdoilla. Vuonna 2025 Yleinen arvoilmasto muuttuu kasvissyönnin suhteen yhä myönteisemmäksi, mikä lisää kasvipohjaisten tuotteiden kysyntää. Yhä useampi laskee kaloreiden sijaan CO2-päästöjä. Matalapäästöisesti tuotettujen elintarvikkeiden kysyntä kasvaa. Ruokahävikin vähentäminen tulee olemaan keskiössä, kun pyritään vastaamaan väestön ja siten myös ruoan kysynnän kasvuun. Innovatiivisia ratkaisuja tarjoavia yrityksiä kaivataan. Ruoan kulutus jakautuu entistä enemmän kahtia ja syömisestä tulee yhä useammin kannanotto moraalisiin ja eettisiin kysymyksiin. Kilpailussa pärjäävät yritykset, jotka vastaavat kuluttajien arvoja. Kirjoitus on osa neliosaista blogitekstisarjaa, jossa vedetään yhteen Apetitin keväällä 2019 teettämän Ruoan tulevaisuus 2025 -tutkimuksen tuloksia ja pohdintoja.   Seuraavassa blogitekstissä käsitellään ruokamaailman avartumista ja ruokakulttuurien iloista sekoittumista, lue teksti täältä > Tutustu tutkimusraportin tiivistelmään täällä >

Olemme mitä syömme?

Kohti yksilöllistä ja kokemuksellista ruokaelämystä Suomessa on perinteisesti ollut varsin yhtenäinen ruokakulttuuri, jonka myötä vielä parikymmentä vuotta sitten kodeissa syötiin pitkälti samoja arkiruokia. Muutos kohti merkityksellisempiä ruokavalintoja on ollut nopea ja dramaattinen – 2010-luvulla samassa kotitaloudessa voidaan noudattaa useaa eri ruokavaliota tai näiden yhdistelmiä hyvin vaihtelevista syistä. Nähdäänkö tulevaisuudessa entistäkin yksilöllisempiä ruokailutottumuksia? Ravinnon lisäksi ruoka on tapa ilmaista itseä, kannanotto ja monelle jopa identiteetin jatke. Uudet trendit seuraavat toisiaan ja erilaisten ruokavalioiden määrä lisääntyy. Joku on ilmastosyistä vegaani, kun taas toinen valitsee luomutuotteita. Trendeillekin on vastareaktionsa: joukko ihmisiä ei tietoisesti noudata mitään tiettyä ruokavaliota. Toisaalta niin sanottu hybridikuluttaminenkin lisääntyy.  Arkena syödään vegaanisesti, mutta lauantaibrunssilla kavereiden kanssa voi lautaselle ottaa munia ja pekonia. Ruokailuun liittyvät valinnat ovat monen motiivin summa, ja yksi taustalla vaikuttavista tekijöistä on kiivastahtinen arki. Vaikka toiselle ruoanlaitto on itsensä ilmaisua, toiselle se on pakollinen paha. Työelämän muutokset muovaavat elämänrytmiä ja toisaalta vapaa-ajalta odotetaan paljon. Monenlaisten arkea helpottavien palveluiden suosio kasvaa ja ruoanlaitosta tulee aiempaa enemmän valinta: kokataan, kun siltä tuntuu. Kaikilla ei ole varaa valita Elämyksellisyyden kaipuu näkyy ruokakaupassa. Appelsiinimehukoneet ja artesaanituotteet tekevät ostosreissusta erityisen kokemuksen hyvätuloisten joukossa, joille ruoka on muutenkin keskeinen osa henkilökohtaista hyvinvointia. Samaan aikaan yhteiskunta eriarvoistuu kasvavaan tahtiin, jolloin ruokavalinnat ja niiden vaikutukset terveyteen sekä hyvinvointiin pirstaloituvat yhä näkyvämmin eri tuloluokkien keskuudessa. Kaikilla ei ole varaa syödä terveellisesti Suomessakaan. Tämän vuoksi elintapojen aiheuttamat terveysongelmat ja kansansairaudet kasaantuvat yhä useammin juuri väestön haavoittuvimpiin ryhmiin. Kulutusvalintojen taustalla on monta syytä – hinnan lisäksi terveellisyys on vain niistä yksi. Terveellisen ruoan määritelmä voi olla hyvin yksilöllinen, kun karismaattiset terveysgurut horjuttavat luottamusta kansallisiin ravitsemussuosituksiin ja asiantuntijalausuntoihin. Kaiken informaatiotulvan keskellä hämmennys on taattu. Asiantuntijoiden ja kokemusasiantuntijoiden välillä on ikävä kyllä nähtävissä yhä suurempaa vastakkainasettelua. Jokainen saa itse valita, mihin haluaa uskoa. Ruoan pitää olla edullista, jotta kaikilla olisi siihen varaa, mutta myös elämyksellisyyttä ja luksusta kaivataan. Terveyden tasa-arvo heikkenee, jos kuilu pieni- ja suurtuloisten välillä kasvaa. Olemmeko matkalla kohti entistäkin eriytyneempiä kulutuskuplia? Vuonna 2025 Ruoan kulutus pirstaloituu pienempiin ryhmiin. Yksilöllisiin tarpeisiin vastaavat tuotteet pärjäävät kilpailussa. Kiireistä arkea helpottavat palvelut lisääntyvät. Valmisruokien ja ruoanlaittoa helpottavien puolivalmisteiden kulutus kasvaa. Yhteiskunnan eriarvoistuminen johtaa kahtiajakautumiseen. Tulevaisuudessa sekä kalliiden luksuselintarvikkeiden että kaikista halvimpien elintarvikkeiden kysyntä kasvaa. Syömisellä tavoitellaan kokonaisvaltaisempaa hyvinvointia ja terveysvaikutteisten elintarvikkeiden kysyntä kasvaa edelleen. Puhutaan erityisesti täsmähyvinvoinnista, jolloin pyritään syömään sitä, mitä keho ja mieli juuri sillä hetkellä tarvitsevat Kirjoitus on osa neliosaista blogitekstisarjaa, jossa vedetään yhteen Apetitin keväällä 2019 teettämän Ruoan tulevaisuus 2025 -tutkimuksen tuloksia ja pohdintoja.   Lue lisää ruoan ympäristövaikutuksista täältä > Tutustu tutkimusraportin tiivistelmään täällä >