Blogi: Kilokaupalla korppujauhoja

Blogi: Kilokaupalla korppujauhoja

Yhtä käyttökertaa, erityistilannetta tai ruokalajia varten ostetut elintarvikkeet unohtuvat helposti kaappien perälle. Niitä ei välttämättä osata, muisteta tai haluta hyödyntää muussa ruoanlaitossa. Esimerkiksi satunnaisen mielihalun perusteella ostetun sillipurkin loppu voi jäädä käyttämättä, kun mielihalun on saanut tyydytettyä. Tai kipeälle lapselle varattu mehukeitto voi jäädä juomatta lapsen parannuttua.

Pakkauskokoihin tulee kiinnittää huomiota, sillä liian suuret pakkauskoot pakottavat ylimääräisen ruoan ostamiseen ja johtavat sitä kautta ruokahävikin syntymiseen. Tutkimusten mukaan jopa 20–25 prosenttia kotitalouksissa syntyvästä ruokahävikistä on yhdistettävissä pakkauksiin. Ruokahävikin määrää olisikin helpompi hallita – ja mahdollisesti jopa vähentää – pienempien pakkauskokojen avulla. Etenkin yhden hengen talouksissa asuvat kokevat pakkauskoot liian isoiksi heidän tarpeisiinsa nähden.

Pienemmät pakkauskoot ovat usein kilohinnaltaan kalliimpia ja vaativat enemmän pakkausmateriaalia, minkä vuoksi ne herättävät ristiriitaisia tuntemuksia. Elintarvikkeiden pakkaamiseen liittyykin monia ongelmia, ja etenkin meriin päätyvä muovijäte on huolestuttava ympäristöriski. Usein pakkausmateriaali ja sen liiallinen määrä mielletäänkin merkittävimmäksi ruokaan liittyvien ympäristövaikutusten aiheuttajaksi.

Pakkausmateriaalin vähentäminen ei kuitenkaan ole ympäristön kannalta toivottava ratkaisu, mikäli se johtaa ruokahävikin ja siten myös ruoantuotannon määrän kasvuun. Ruoantuotanto ja -kulutus aiheuttavat reilun viidenneksen kulutuksen aiheuttamista ympäristövaikutuksista, ja suurin osa niistä syntyy jo alkutuotannossa. Esimerkiksi 12 leipäpalan pakkauksesta jo yhden leipäpalan hukkaaminen on suurempi rasite ympäristölle kuin pakkaus itsessään. Ympäristön kannalta olennaisempaa on, että tuotettu ruoka tulee syödyksi, kuin mihin ja miten se on pakattu.

Pakkauskokoihin kannattaakin kiinnittää huomiota, ja suosia omiin tarpeisiin sopivaa kokoa. Ostetun ruoan määrään ei voi kuitenkaan aina vaikuttaa, sillä nykyinen kauppaympäristö ei aina anna mahdollisuuksia pienempien pakkausten ostamiseen. Ympäristö asettaa toiminnalle kehykset, jotka vaikuttavat merkittävästi ympäristöystävällisten, kuten ruokahävikin vähentämiseen tähtäävien, käytäntöjen omaksumiseen. Ruokahävikin minimoimisen tulisikin olla tärkeä tavoite pakkaussuunnittelussa – jo pakkauksen koosta lähtien.

Teksti: Roosa Luukkanen

 

Roosa Luukkanen on Kuluttajaekonomian opiskelija Helsingin yliopistosta, joka on opinnoissaan ollut erityisesti kiinnostunut kulutuksen ympäristö- ja hyvinvointivaikutuksista. Hänen pro gradu -tutkielmansa Ruokahävikin synty kotitalouksien arjessa – huolenpitoa, unohtumista ja ennakoimattomuutta valmistui syksyllä 2017. Blogeissa käytetyt esimerkit ovat otteita hänen aineistostaan. Roosa bloggaa Apetitin verkkosivuilla hävikistä vuoden 2018 aikana kuusi kertaa. Kasvisten käytön lisäämisen lisäksi Apetit kannustaa kiinnittämään huomiota kotitalouden ruokahävikkiin.

Liittyvät artikkelit

Myytinmurtajat – Ovatko Apetitin pakasteet kotimaisia vai ulkomaisia?

Noin 80 prosenttia Apetitin pakastekasviksista on kotimaisia, mutta miten ulkomaisten tuontikasvisten laatua valvotaan ja miten hyvä maku varmistetaan? Myytinmurtajat -artikkeleihin haastatellaan Apetitin asiantuntijoita, jotka kumoavat tuotteisiin liittyviä ennakkoluuloja. Ensimmäisenä Apetitin laatupäällikkö Jenni Haapiainen taklaa ulkomaisiin pakasteisiin liittyviä myyttejä. 1. Väite: Kaikki Apetitin pakastekasvikset ovat kotimaisia Tarua. Kaikki eivät ole kotimaisia, mutta kaikista pakastekasviksista jopa yli 80% on kotimaisia. Viljelytämme vuosittain noin 30 miljoonaa kiloa kotimaisia avomaan kasviksia. Hyvän laadun varmistaminen vaatii tarkkuutta ja taitoa viljelyttämisessä, peltokorjuussa sekä tehtaalla. Laatukriteerimme ovat korkeat. Tietyt kasvikset, kuten paprika tai maissi, eivät menesty Suomessa avomaakasveina, joten käytämme ulkomaisia pakasteita. Ulkomaiset raaka-aineet tulevat pääosin Euroopasta. Vain yksittäiset raaka-aineet tulevat Euroopan ulkopuolelta. Kasvisten laatukriteerit ovat yhtä korkeat niin kotimaisille kuin ulkomaisillekin tuotteille.   2. Väite: Ulkomaisten raaka-aineiden valinta on helppoa Tarua. Toimittajien ja raaka-aineiden valinnat ja hyväksynnät ovat monivaiheisia. Uudesta raaka-aineesta otetaan aina näyte, jonka aistinvarainen, mikrobiologinen ja tarvittaessa kemiallinen laatu tutkitaan ennen hyväksyntää. Näytteestä arvioidaan maku, väri, rakenne, leikkuukoon tasaisuus sekä havainnoidaan mahdolliset väri- ja muotovirheet. Lisäksi teemme koeajot tuotannossa ja testaamme, miten raaka-aineet toimivat linjoilla. Uusien raaka-aineiden ostot tehdään usein vähitellen. Otamme alkuun pienen erän ja varmistamme, että raaka-aineen laatu pysyy sovittuna ja sen toimivuus tuotannossa saadaan varmennettua.   3. Väite: Tuontikasvisten laatua ei valvota riittävän hyvin Tarua. Teemme jokaiselle kasvisten tuontierälle vastaanottotarkastuksen. Teemme suunnitellut mikrobiologiset analyysit ja tarkastamme mahdolliset värivirheet, rikkoutuneiden määrän, leikkuukoon tasaisuuden sekä tuotteen maun ja rakenteen. Reklamoimme virheistä ja vaadimme aina korjaavat toimenpiteet. Jos tuotantoerä ei täytä vaatimuksiamme, tuote saattaa joutua jopa hetkeksi katkolle kaupassa. Kuluttajalle herne on vain herne, mutta esimerkiksi Säkylän pakastetehtaalla pakasteherneelle on 11 laatuluokitusta. Meillä on erilaiset ostajat eri laatuluokille riippuen siitä kuinka pehmeä ja makea herne on tai kuinka paljon siinä on sallittua olla värivirheitä ja rikkoutuneita herneitä. Tuontipakasteissa listerian riski on todellinen. Olemmekin erityisen tarkkoja sen kanssa, kuinka listeriaa hallitaan toimittajien tehtailla. Lisäksi meille on tärkeää ymmärtää, kuinka toimittaja tekee pakastevihannesten laatuluokittelun tehtaallaan ja millaisia laadunhallinnan keinoja heillä on käytössään.   4. Väite: Laadunvalvonta tapahtuu vain Suomesta käsin Tarua. Teemme arviointikäyntejä tehtaille, jolloin toimittajat myös oppivat tuntemaan meidän laatuvaatimuksemme. Tunnemme toimittajat ja heidän vastuuhenkilönsä. Pyrimme aina valitsemaan talon sisältä poikkitieteellisen joukon, johon kuuluu asiantuntijoita viljelytiimistä, laatutiimistä ja hankintatiimistä. Viljelytiimi tutkii, kuinka viljely on hoidettu ja mitkä ovat lannoite- ja lajikevalinnat. He myös todentavat torjunta-aineiden käytön. Laatutiimi tarkastelee tehtaan tuotantoa, tuoteturvallisuutta ja laatutyötä, ja hankintatiimi puolestaan on kaikessa osallisena. Lue lisää https://apetit.fi/vastuullisuus/viljelytys-ja-koetoiminta/  

Blogi: Unohtunut ananaspurkki

Jääkaapit, pakastimet ja kuivakaapit ovat keittiön mustia aukkoja, joihin elintarvikkeilla on tapana piiloutua, hautautua ja mystisesti kadota. Ne pitävät sisällään elintarvikkeita, jotka ilmestyvät piiloistaan usein vasta pakastimen sulatuksen tai kuivakaappien siivouksen yhteydessä. Voitko rehellisesti sanoa tietäväsi tarkalleen, mitä keittiön kaappisi sisältävät? En minä ainakaan. Useat kuivatuotteet, kuten jauhot, säilykkeet ja valmiskastikkeet, säilyvät pitkään – kuukausia, jopa vuosia – syömäkelpoisina, joten niiden käyttämisellä ei ole useinkaan kiire. Tämän vuoksi niihin myös kiinnitetään vähemmän huomiota kuin herkästi pilaantuviin tuoretuotteisiin. Sama pätee myös juuresten, kuten perunoiden kohdalla, sillä niiden tiedetään säilyvän paremmin kuin muiden kasvisten. Rento suhtautuminen pitkäikäisiin tuotteisiin voi johtaa niiden unohtamiseen ja käyttämättä jättämiseen. Kun tuote lopulta todella haluttaisiin käyttää, se onkin jo vanhentunut. Usein todetaan, että elintarvikkeet olisi hyvä säilyttää helposti silmäiltävällä paikalla. Kaikkia tuotteita ja etenkään kylmätuotteita ei kuitenkaan ole mahdollista säilyttää helposti nähtävillä. Tällöin niiden käyttäminen usein unohtuukin, sillä ne ovat ”poissa silmistä, poissa mielestä”, kuten vanha sanonta kertoo. Kuivapakkauksissa tai metallisissa säilykepurkeissa oman haasteensa tuo pakkauksen peittävyys, sillä elintarvikkeen kuntoa on vaikeampi arvioida. Tutkimuksissa on huomattu, että lähes puolet kotitalouksissa syntyvästä ruokahävikistä päätyy poisheitettäväksi sen pilaantumisen tai päiväyksen vanhenemisen takia. Ruoan pilaantumisen ja päiväyksen vanhenemisen voidaan taas nähdä ainakin osin johtuvan ruoan unohtamisesta. Monesti ruokakaapin avatessaan muistaa, että ai niin, täällä oli tätäkin. Unohtaminen on täysin luonnollista ja inhimillistä, minkä vuoksi ruokahävikin syntymistä ei voi aina estää. Sitä voi kuitenkin pyrkiä vähentämään. Kokeile esimerkiksi järjestää tuotteita teemoittain ruokakulttuurien mukaan tai kokoa samalle aterialle sopivat ainekset odottamaan samalle tarjottimelle. Keittiön mustien aukkojen säännöllinen läpikäynti on epäilemättä tarpeellista hävikin vähentämisessä.   Teksti: Roosa Luukkanen Roosa Luukkanen on Kuluttajaekonomian opiskelija Helsingin yliopistosta, joka on opinnoissaan ollut erityisesti kiinnostunut kulutuksen ympäristö- ja hyvinvointivaikutuksista. Hänen pro gradu -tutkielmansa Ruokahävikin synty kotitalouksien arjessa – huolenpitoa, unohtumista ja ennakoimattomuutta valmistui syksyllä 2017. Blogeissa käytetyt esimerkit ovat otteita hänen aineistostaan. Roosa bloggaa Apetitin verkkosivuilla hävikistä vuoden 2018 aikana kuusi kertaa. Kasvisten käytön lisäämisen lisäksi Apetit kannustaa kiinnittämään huomiota kotitalouden ruokahävikkiin.

Blogi: Pari ylimääräistä perunaa - varmuuden vuoksi

Ruoan määrän arvioiminen koetaan usein todella haastavaksi, etenkin kun sitä joudutaan arvioimaan toisten, kuten lasten tai puolison puolesta, vieraista puhumattakaan. Monet päivälliskutsujen tai juhlien järjestäjät tietävät, kuinka vaikeaa sopivan määrän arvioiminen on etenkin suuremmalle ihmismäärälle. Ruoan loppuminen koetaan usein epäonnistumisena, minkä vuoksi sitä on taipumusta tarjota reilulla kädellä. Myös arjessa sopivan määrän arvioiminen voi olla hankalaa, sillä perheenjäsenten ruokahaluun vaikuttavat monet eri asiat aina tarjotun ruoan maistuvuudesta siihen, miten hyvin he ovat syöneet päivän aikana. Ruokahalua on kuitenkin vaikea etukäteen ennustaa. Onkin monesti yksinkertaisesti helpompi keittää varmuuden vuoksi pari ylimääräistä perunaa, kuin miettiä mitä tarjota niiden loputtua. Ylimääräisen ruoan ostaminen, valmistaminen tai tarjoaminen ei itsessään ole ongelma. Haasteen muodostaa ylimääräisen ruoan - ja etenkin tähteiden - hyödyntäminen, jos niille ei ole suunniteltu tarkkaa käyttöä. Monet kokevat tähteiden hyödyntämisen hyvin vaikeaksi kunnollisen, koko perheelle tarjottavan aterian valmistamisessa, etenkin jos tähteitä on jäänyt vain pieni määrä. Mitä tehdä kahdesta perunasta tai nyrkillisestä riisiä? Kokonaisen aterian rakentaminen tähteistä vaatii suunnittelua ja luovuutta eikä tähteiden käyttäminen ole välttämättä ensimmäinen asia mielessä arjen kiireiden keskellä. Usein on yksinkertaisesti helpompaa ostaa kokonaan uudet raaka-aineet, kuin soveltaa erinäisistä tähteistä. Muutaman perunan poisheittäminen ei välttämättä tunnukaan niin merkittävältä asialta. Suomessa kotitalouksissa syntyy vuosittain noin 120 - 160 miljoona kiloa ruokahävikkiä, joka vastaa noin 7 800 rekka-autollista ruokaa. Pelkästään perunoiden on arvioitu muodostavan hävikistä jopa 7 prosenttia, mikä tarkoittaa, että kotitalouksissa hävikiksi päätyy yli 500 rekka-autollisen verran perunaa vuodessa. Yksittäiset perunat ovat siis osa isompaa kokonaisuutta. Ehkä tyhjän perunakattilan voisikin nähdä onnistumisena tähteiden ja myös hävikkiä kuskaavien rekka-autojen määrän vähentämisessä.   Teksti: Roosa Luukkanen Roosa Luukkanen on Kuluttajaekonomian opiskelija Helsingin yliopistosta, joka on opinnoissaan ollut erityisesti kiinnostunut kulutuksen ympäristö- ja hyvinvointivaikutuksista. Hänen pro gradu -tutkielmansa Ruokahävikin synty kotitalouksien arjessa – huolenpitoa, unohtumista ja ennakoimattomuutta valmistui syksyllä 2017. Blogeissa käytetyt esimerkit ovat otteita hänen aineistostaan. Roosa bloggaa Apetitin verkkosivuilla hävikistä vuoden 2018 aikana kuusi kertaa. Kasvisten käytön lisäämisen lisäksi Apetit kannustaa kiinnittämään huomiota kotitalouden ruokahävikkiin. Tämä blogikirjoitus on osa #hävikkihaaste2018-kokonaisuuttamme.